En saa mitään aikaiseksi. On vaikea lähteä kotoa, vaikka koti ahdistaa. Olen sohvan oma. En jaksa, ei kiinnosta.
Ruoka ei maistu, nälkä on, mutta se ei haittaa. Olen kuullemma laihtunut. Hyvä! Ei haittaa, parempi vain.
Nukun huonosti, itken itseni uneen. TVn on oltava päällä ettei minua ahdista liikaa. Kun saan unen päästä kiinni, uni on pätkinäistä ja herään pieneenkin ääneen.
Nuorempi koirani Hippie, lähti kasvattajalle pennun tekoon, niinkuin sijoituskoira 'tehtäviin' kuuluu. Asunto on hiljainen. Masentaa. Ruusu, kohta 11v mummo doggo piristää, mutta tuntuu että sekin on vaan tiellä ja hän voisi paremmin jossain muualla.
Mistä tämä paska olo tulee? Äsken oli kaikki hyvin. Haluaisin hypomanian takaisin. Sen olon, että kaikki on hyvin. Ihan mitä vaan tapahtui ja pystyin tekemään päätöksiä.
Villa vauhdikkuus on uuvuttavaa ja aiheuttaa myös paljon harmia, pystyin toimimaan pitkästä aikaa 'normaalisti'.
Hoidin asioita, kävin taas hammaslääkärissä, leivoin, toteutin itseäni ja näin ystäviä. Kävin jopa pitkästä aikaa kameran edessä!
Tämä tippuminen oli melko nopea, huomaamaton. Yhtäkkiä huomasin, että itkin, kaikki ahdistaa, perse ei nouse sohvalta ja keksitään tekosyitä ettei tarvitse tehdä mitään. Kyllä, voin sanoa että on ikävä hypomaniaa, tai mikälie sekava jakso olikaan.
Viimeksi kun oli hyvä olla, oli halloween. Sain toteuttaa itseäni maskeeraus hommissa. Maski, minkä tein sai paljon positiivista palautetta ja olin siihen tyytyväinen.
Seuraavana aamuna oli taas paska olla ja tämä olo on tasainen.
Alkoholi maistuu, edelleen. Nothing new here. Vaikka juon ja käyn illanistujaisissa, vietän eniten aikaa tanssilattialla. Alkoholi haihtuu ja tämä tyttö pysyy kunnossa. Hän alkoholista ehkä enemmän kevyttä rentoutta kuin täyttä sekavaa humalaa. Vaikka olo on, että haluan unohtaa kaiken, en juo paljoa. Ehkä ihan tervettä.
Joka viikonloppu pitäisi olla menossa ja vaikka kolme päivää putkeen! Kyllä, ja vielä ilman seuraa. Olen mennyt todella monen oman 'rajani' yli viime aikoina. Tämä on yksi suurimmista kynnyksistäni. Kaupassa käyminen ahdistaa, vaatteiden osto ahdistaa, mutta baarin tanssilattialta minut vaan löytää. Sieltä saa hyvän olon. Hetkellisesti. Vapaudun.
Onneksi tämän kynnyksen ylityksestä on seurannut myös jotain hyvää. Olen tavannut ihmisen, joka tuntuu todella läheiselle. Olemme samalla aaltopituudella, jos näin voisi sanoa. On todella helppo olla hänen kanssaan.
