City bitch baby

Nyt oon kaupunkilainen. Pienenä penikkana viimeksi asuin kaupungissa, Pukinmäessä Helsingissä, siitä Kulomäessä, Malmillakin jossain välissä toukkaiässä sekä Korsossa.. Hesalainen aina sinne kuudenteen luokkaan asti. Senjälkeen on tullut asuttua pienissä tuppukylissä kuten Leppävirta, Outokumpu ja tämä viimeisin Suonenjoki. Aina kun olen muuttanut uuteen paikkaan ovat ne tuntuneet kodilta heti. Suonenjoeki ei koskaan tunutunut kodilta, mutta mites nyt Kuopio?

Ehkä täytyy totutella pari päivää, että tästä tulee jotain. Sen nyt ainakin tiedän, että suuri ja raskas taakka on selästäni ja päästäni kadonnut. Ei tarvitse enää miettiä lähteekö kauppaan peloissaan ja ottamaan vastaan huutoa sekä vihaisia katseita. Nyt voin mennä minne vain ja kukaan ei toivottu ihminen ei voi minuun törmätä. Olen vapaa vainosta ja tiettyjen ihmisten kautta levinneistä valheista.

Mitäpä muuta? Muutto meni hyvin vaikka Suonenjoelle jäikin vielä pari keittiö laatikkoa omasta huolimattomuudesta, mutta nekin käymme vielä hakemassa ja sitten luovutan avaimeni. Kun lähdimme joelta ajamaan Kuopioon oli kaksi autoa peräkärreineen täynnä, jalkotilassa ei ollut tilaa enää yhdellekkään laatikolle, istuimme oudoissa asennoissa ja kissat olivat kopassa sylissäni. Peräkärrin koppakin aukesi juuri ennenkun kurvautimme pihasta pois ja onneksi taka tuleva veljeni tööttäili meille että nyt on jokin vinossa. Koppa kiinni ja mänöx!

Kuopiossa sitten tavaroiden purkaminen vei aikaa kun kärräsimme laatikoita pienellä hissillä neljänteen kerrokseen. Ja autojakaan ei saatu parkkiin oven eteen koska siihen oli kärrätty lunta. Kymmenisen metriä autolta kannettiin laatikot aulaan ja siitä hissiin. Onneksi kaikki sujui kuitenkin hyvin sekä ripeästi ja mitään ei mennyt rikki. Valtavan iso kiitos muuttoporukalle ja eikun laatikoiden purkuun!

Kaaos oli kamala. Hyi. Pian kuitenkin asunto alkoi näyttämään hieman kodilta kun hääräsin parisen tuntia niiden parissa, kasasin muutaman hyllyn ja täytin keittiön kaapit. Illemmalla sitten lähdin vielä katsomaan poikien biljardin peluuta läheiseen baariin ja siitäpä jouduinkin auton kyytiin ja lähdimme 'ryyppäjäisiin' erään Rikun kaverin luokse, minä tosin olin ilman juomia liikenteessä koska tili näytti tyhjää ja en arvannut että joudun vielä sellaiseen tilanteeseen. Onneksi sain shotteja ja yhden kaljankin vetäisin. Pienessä hiprakassa sitten omaan, uuteen kotiin ensimmäistä yötä viettämään. Onneksi ei tarvinnut sentään yksin nukkua isossa asunnossa kun tuo ihana mies tuli viereeni nukkumaan.


Tämä päivä onkin sitten nukuttu pitkään, muuttolaatikot annettu eteenpäin ja käyty viimeisillä rahoilla ostamassa ruokaa. Huomenna sosiaalitoimiston ja kelan oville näyttämään lappuja että alkaa rahat täälläkin päässä rullaamaan ennnkuin löydän töitä tai pääsen nuorisopajalle, tai minne nyt ikinä. Sossupummina en haluaisi elää ja täytyyhän sitä ihmisen jotain sentään tehdä!

Etsin tällähetkellä vuokrahevosta taikka ihmisiä jotka kaipaavat hevosiensa kanssa apuja tallitöissä yms. Jospa joku kiva hevonen sattuisi silmään niin pääsisi taas ratsastamaan vähän useammin. Haaveena päästä vielä kisaradoille joku kaunis päivä kunhan ruostuneet taidot terästetään.

Blow a kiss, fire a gun

Iloa, itkua, stressiä ja draamaa. Näistä on viimeviikot tehty. Kamalaa ja ihanaa.
15.päivä hain Studio El Ninosta septumin josta olen haaveillut pidempään ja sen meinasin itsekkin tehdä. Liikkeessä jännitti aivan kamalasti kun mietin niitä ihania neuloja. Sitten istuin penkkiin ja keskustelimme lävistyksen kohdasta ja korusta, alkoi jännitys hiipumaan. Pian koko homma olikin jo ohi ja nenään sattui hieman ja kyyneleet valuivat poskiani pitkin, en itkenyt mutta septum on niin lähellä kyynel kanavia että tietty sieltä kyyneleet tippuvat.
Sukuloimassakin on käyty, Rikua esittelemässä äidille ja isoveljelle perheineen. Leppävirran reissu oli yhtä suhde terapiaa ja velikin sammui sohvalle ottaessaan liikaa kotitekoista viiniä ja puolukka vodkaa. Noh, itsekkin siinä nautiskeltiin ja oltiin todistamassa ehkä oudointa kosintaa ikinä. Veljeni kosi ympäri kännissä hänen avopuolisoaan, alasti, polvillaan ja nappasi luokkasormukseni ja laittoi naisensa sormeen kysymyksensä jälkeen. Kaunista. Karvainen veljen takapuoli suoraan nenän edessä. Noh, voihan se näinkin mennä. Rikun kanssa naurettiin vieressä tätä niin kaunista mutta huvittavaa tapahtumaa.
Sunnuntaina lähdimme sitten Kuopioon Rikun kämpille kun minulla oli asunto näyttö maanantaina.

Septum ja asunto Kuopiosta. VIHDOIN. Hallelujah!
Voiko pieni ihminen olla näin iloinen? Kolme kuukautta etsitty asuntoa, neljä kämppää meni törkeästi nenän edestä, mutta viimetikissä kävin katsomassa kaksiota josta kirjoittelimme paperit heti siinä ettei nyt varmasti menisi nenän edestä. Ensimmäinen asunto mitä pääsin edes katsomaan kun olin valmiiksi Kuopiossa Rikun luona ja sitten sen sain. JES!
Uusi asunto on 42,5neliöinen kaksio Asemakadulta. Neljännessä kerroksessa vanhemmassa kivitalossa on varmasti ihan mukava asua, kunhan se ei olisi kamalan kylmä asua niinkuin tämä nykyinen. Näkymät ikkunasta ovat... Kaupunkimaiset? Mutta en valita, niinhän se täytyykin kaupungissa olla. Nyt metsästämään kapeampaa pyykkikonetta ja työpaikkaa. Haha!
Lauantaina on sitten muuttopäivä. Hieman jänskättää ja samalla olen todella iloinen kun pääsen Suonenjoen pahaisesta pois. Hyi, vihaan tätä paikkaa. Ahdistaa ja pää hajoaa. Nyt pääsen pois. Ihanaa!

Little do you know

Little do you know
How I'm breaking while you fall asleep
Little do you know
I'm still haunted by the memories
Little do you know
I'm trying to pick myself up piece by piece

Little do you know
I need a little more time

Underneath it all I'm held captive by the hole inside
I've been holding back for the fear that you might change your mind
Alex & Sierra ''Little do you know''

Jotenkin on taas niin viety olo. Riepoteltu ja petetty vaikka se onkin(toivottavasti) vain omasta päästäni. Minulla on luottamis vaikeuksia jokaiseen ihmiseen, myöskin kehen oikeasti haluan luottaa. Tässä nyt taas omine nokkinen tein ja nuuskin mitä en koskaan ole tehnyt. Sivuhistoria. Se on jännä paikka ja sieltä saa aika paljon tietoa ihmisestä joka historian on 'luonut' ja näpytellyt. Tyhmää mutta en vaan osannut pitää näppejäni erossa asiasta. Anteeksi. Suurin ja nöyrin.

Löysin paljon sekä vähän. Ehkä asiallista, mutta negatiivista sisältöä jotka kiellettiin ja selitettiin. Uskonko? Haluan. Mutta pääni ei vaan usko, mahaani koskee, päätäni särkee ja on todella paha olla. Oma vikani. Minun täytyisi vaan oppia uskomaan taas.

Minä olen rikki. En ole valmis suhteeseen. Silti tässä sitä ollaan. Pikkuhiljaa korjaan itseäni ja kerrot että kestät sen kaiken vaikka muutos tapahtuu pikkuhiljaa. Minusta tuntuu että olet nyt jo täynnä minua. Syytöksiäni(ovatko ne turhia?), kysymyksiäni(haluan uskoa, siksi kysyn niin paljon), kohtauksiani(pitäisi varmaan aloittaa taas lääkitys), tympeitä mielipiteitäni(pääni on vaan niin sekaisin).

I'm still trying my best to find myself again.
I'm still trying to learn how to be a human.
I'm still truly and deeply in love with you... 

Jotain iloista sekä eläinkuvia

 Nyt on oltu kotona tarpeeksi, päätin. Katselin ja selailin Facebookkia ja muistin, että torstaina olisi poikaystäväni, ystävän bändin keikka Henry's Pubissa Kuopiossa. Päätin sitten keskiviikkona ilmoitella Rikulle, että olisin halukas käymään keikalla ja niin hänkin oli sinne menossa. Jes!
 Vaikka yöunet eivät vieläkään olleet kunnolliset(nukuin maksimissaan n. 2h ja sekin pätkissä) olin silti aika pirteänä, ainakin aamulla. Päivällä kun lähdimme Ruusu-koiran kanssa kohti Suonenjoen bussiasemaa n. klo: 14:00 aikoihin oli ulkona -24'C pakkasta ja sen huomasi. Minä tärisin ja herranjesta tuo paksuturkkinen koirakin tärisi. Noh, ulkotossuja sillä ei ollut vaikka pitäisi. Lähikaupassamme ei ollut tossuja, eläinkaupassa siis. Kunhan tulee tassuissa pysyviä versioita varastoon, on heillä sitten myydä tossuja. Noh, yritimme tepastella asemalle nopeasti ettei tulisi vilu ja asemalla odottelimme bussia värisytellne yhdessä. Minä otin Ruusun syliini ettei sen tassut palelisivat ja iloitsimme kun bussi tuli esiin aseman nurkan takaa.
45min lämmittely ja levähdys bussissa jossa ei onneksi ollut kuin yksi vanhempi nainen kyydissä joten paniikkiakaan ei sen koommin ollut vaikka ahdistun silti hyvin paljon bussilla matkatessani.
Kuopioon päästessämme oli kello 16:05 ja lähdimme kävelemään asemalta Rikun luokse jonne oli jonkin verran matkaa. Kannoin Ruusun koko matkan ja se taisi olla ihan hyvä idea koska se tärisi jopa sylissäni ja minä olisin varmasti jäätynyt jääpuikoksi jos koira ei olisi ollut lämmittämässä. Täällä oli kylmempi kuin joella. Selvästi.

Noh, Rikun luokse päästiin ehjin nahoin ja illemmalla, viimetipassa eksyimme herrasen kanssa Ikeaan. Meillä oli määränpäänä ostaa 4asiaa Rikulle ja minulle uudet tyynyt. Muistimme kaikkiaan kolme asiaa ja unohdimme minulle hankittavat tyynyt. Ikea oli juuri menossa kiinni kun saavuimme sinne ja se kun on aika sokkeloinen paikka, oli kiirehdittävä joten asiat vain unohtuivat.
Ikeasta päästyämme lähdimme Henkkaan keikalle katsomaan The Notorius Tocornal nimistä bändiä. Hyvää musiikkia tekevät, menisin katsomaan uudestaankin ja varmasti menenkin kunhan keikkaa tulee taas eteen. Kamera oli mukana mutta unohtui äkkilähdössä Rikun kämpille joten ei kuvia, valitan. Kävimme muutenkin vain katsomassa kys. bändin ja lähdimme pois. Hyvä päivä, selvä päivä.
Keikan jälkeen valvottiin aika myöhään vaikka ei ollut tarkoitus, mutta niin vaan taas pääsi käymään. Seuraavana päivänä piti herätä aikaisin, mutta pah ja pyh. Heräsimme vasta illalla, mutta mitäpä siitä sitten sen enempää harmistelemaan. Matkasimme sitten yhdeksän jälkeen Suonenjoelle, minun kämpilleni kauppareissun kautta.

Ilta vietettiin ruoan teossa ja leffojen parissa, mitä nyt sattui TVstä tulemaan. Teimme yhdessä chili con carnea, kokonaisen kattilallisen. Huh, tätä mä sit syön seuraavat kaks viikkoa!
Syöpöttelyn ja kahvittelun jälkeen kidutin Rikua hieman nyyhkyleffalla. Sillä katsoimme The Fault In Our Stars mikä on minun yksi lemppari elokuvistani. Tuo se kyllä kekkasi leffan idean puolivälissä, että mitä tapahtuu mutta noh, katsottiimpahan koko leffa sentään loppuun. Sylikkäin. Hihi, ihana mies. ❤
Nukkumaan meno venyi aamu kahdeksaan.. Jotenkin aika lentää vaikka väsyttäisikin. Kerkesin tehdä kolmen aineen raakakakunkin ennen petiin kaatumista. Kakku jäi siis parvekkeelle(lasitettu) hyytymään ja odottamaan heräämistämme. Voisin jokukerta laittaa ohjeen tänne kunhan parantelen sitä hieman. Ei ollut niin hyvää kun olisi voinut luulla, mutta syötävää kuitenkin.
Taisimme herätä peräti kuuden aikoihin illalla ''aamukahville''. On tää unirytmi vaan taas ihan metästä vedetty ja Rikun pitäisi maanantaina aloittaa työt. Good luck with that mate!

Pari tuntia hereillä yhdessä ja sitten Rikun oli taas aika kääntää nokka kohti Kuopiota. Käytti tuo minua postissa kun kiltisti pyysin. Postissa lojui kuvaustaustat mistä taisin, ehkä jo aiemmin tänne kirjoittaa. Odotin että paketti olisi ollut isompi ja sentakia kysyin Rikua kyydittämään muta paketti olikin järkyttävän pieni että nauratti. Noh, säästyimpähän pakkas kävelyltä pimeässä. Kotiin päästessäni avasin paketit ja järkytyksekseni huomasin, että minulle oli laitettu pienemmät versiot mitä olin tilannut ja laitoin vihaista viestiä takaisin, mutta päädyin kuitenkin ilmoittamaan että pidän nämä vaikka ottaakin päähän. Pystympähän elukoita kuvata ja pienellä fiksauksella ja photoshoppailulla saan nämä kyllä taustaksi omille pärstäkuville. Joskus pitää tilata sitten niitä isompia versioita. Mutta saampahan osan rahoista takaisin kun avasin suuni.

Loppuilta menikin yhtä taustaa testaillessa Ruusun ja Maniac-kissan kanssa. Kumpikaan ei oikein innostunut asiasta, mutta ihan hyvät testikuvat tuli ainakin omasta mielestäni. Omat suosikkini ovat 3. kuva Ruususta ja 2. kuva Maniac Von Anastasiasta. Muokkaukset ovat mitä ovat ja kun mulla ei vielä ole kunnon kuvaus valoa niin kuvat olivat tummia ja kaipasivat hieman fiksailua. Salamaa en jaksanut asennella kameraan testikuviin mutta testaillaan myöhemmin lisää senkin kanssa.
Tilasin kaikenkaikkiaan neljä taustaa. Tumman tiiliseinän mikä on näissä kuvissa, vaalean tiiliseinän ja sitten perus mustan ja valkean taustan. Näillä pääsenkin sit vähän leikkimään jatkossa vaikka epäilen että elukat ei kauheesti innostu mutta jos alan vaikka floristiksi tai haen ulkoa jotain aseteltavaa taikka jotain. Hah, no ehkä mä kysyn karvaturreilta millon niitä kiinnostaa tai innostutan ne vinkulelulla tai joulukuusen koristeilla niinkuin nytkin tein. Ruusu katseli vinkuleluansa ja Maniac metsästi joulukuusen koriste nauhaa minkä solmin lattiaharjani päähän mitä sitten heiluttelin ja yritin samalla saada kameraan kontaktia ja tarkennuksia. Olisi tarvittu kyllä muutama lisäkäsi.

 Näillä eväillä lepäillään kotona taas hetki. Maanantaina lähden taas Kuopioon Rikun luokse ja katsomaan asuntoa. KYLLÄ! ASUNTOA! Nyt tuntuu siltä että taisi tärpätä, mutta saas nähdä miten käy. Yritän olla intoilematta liikaa, mutta eipä tässä voikkaan nyt muuta kun hieman hihitellä ja hymyillä.
Tiistaina suuntaamme miekkosen kanssa kohti Tino's Tattoota. Tatuoitavaksi ja lävistettäväksi. Riku ottaa siis ensimmäisen leimansa ja minä hommaan nyt sen septumin kun en itse pystynyt sitä tekemään ja ehkä varaan itsellenikin tatuointi ajan.

Ensikerralla sit varmaan uudesta killuttimesta asiaa! Siihen asti se on tsau. :)

Miksei mikään onnistu?

Kolme päivää on kulunut elämäni hevosen lopetuksesta. En ole tehnyt oikein mitään. Nukuin koko sen sunnuntain. Tai oikeastaan pyörin sängyssä ja en saanut unta. Ruka-annoksena yksi ruisleipä ja pannullinen kahvia, seuraavaan aamuun.
Mikään en tunnu miltään, en osaa itkeä, en huutaa, en nauraa, en hymyillä. Mä vaan olen ja oon hiljaa, juon kahvia, käytän koiran kerran päivässä ulkona. Ahdistaa mennä ulos. Ottaa päähän mennä ulos, pukea päälle, syödä, olla minä. Ruokin eläimet mutta itse en pysty syödä. Ei kiinnosta, en edes tunne nälkää. Ei kehno tarvitsekkaan paljon kun nukun kokoajan ja käyn vain hetkellisesti ulkona Ruusun kanssa, hyytävässä pakkasessa.

Tänään on ollut hieman parempi päivä. Kaunis aamu saapui, -20'C pakkasta. Kävin vaille yhdeksän lähi siwasta kahvimaitoa viimeisillä rahoillani. Join aamukahvit. Otin Ruusu-koiran ja kamerani mukaan ja lähdimme ulos. Kiperä pakkanen tuntui naamassani ja hengitykseni huurusti huksiani ja kaulahuivini. Ruusun kuono ja rinnus huurtuivat harmaaksi ja siitä valkeaksi kuuraparraksi. Aurinko pastoi.

Lenkin jälkeen kotona keitin lisää kahvia sillä olin väsynyt, en saanut taaskaan unta. Olen valvonut nyt monta päivää muutaman tunnin pätkittäisillä unilla. Avasin tietokoneeni ja facebookin.
Aloitin keskustelun erään naisen kanssa joka tarjosi minulle asuntoa Kuopiosta. Hyvä sijainti, ja kaikki oli liian hyvää ollakseen totta. Kerroin olevani todella kiinnostunut ja olisi mukava saada kuvia ja sainkin. Pyysin vessasta kuvia sillä se oli kuullemma 'retro'. Kuvia ei ollut mutta hän lupas ottaa tänään kuiva kun kävi asuntoa näyttämässä. Kerroin myös että asunto olisi mukava nähdä mutta olisin asunnon kuitenkin ottamassa, jokatapauksessa. Kuvat lupasi, keskustelu loppui. Yritin nukkua ja syödä mutta leipääni en koskenut ja unta en saanut. Muokkasin aamulla ottamiani kuvia, mietin, pitäiskö hakea postiin saapunut paketti jota olin odottanut SUPER innoissani. Paketti sisältää valokuvaus taustakankaita. Päätin olla menemättä. Paketti sälyy 22.päivään asti kuitenkin postissa. Vielä on aikaa. Ja ulkona on pakkasta ja en jaksaisi kantaa pakettia jos se olisi suuri.

Koomasin peräti kaksi tuntia vain tuijottaen sohvalta ikkunasta ulos, aurinkoa. Havahduin Ruusun haukahdukseen. Oli aika avata TV ja katsoa Suomi-Venäjä peliä. Kisakatsomoon kuului minä, kissat ja koira. Mutta tällähetkellä minä istun tässä yksin, greippi siideri kädessä. Yksin. Niinkuin aina. Pelistä pysyn innostuneena, mutta edesmennyt hevonen tulee välillä mieleen sekä poikaystäväni joka on toisaalla katsomassa peliä, kalja taas kädessä. Mietin miten sitten joskus olisi ihanaa pitää pelikatsomoa yhdessä tai olla isommassa porukassa kuin yksin. Mutta nyt on vielä näin, niinkuin aina aiemmin.

Kesken pelin tuli facebookkiin minulle viesti mitä en heti katsonut. Katselin peliä ja kannustin Suomea. Sitten erehdyin katsomaan viestin. Se täydellinen asunto mistä juttelin aamulla..
-''Asunto tais nyt mennä..''
Tämä viesti. Luin sen varmaan viisi kertaa läpi että ymmärsin pettymykseni. Alkoi hiillostamaan mutta pysyin ruahallisena. Keskustelin asunnon vuokraajan kassa hetken ja pettymykseni oli suuri kun luin, että aiemmin sopimamme asiat olivat täyttä paskaa. Hän antoi asunnon henkilölle joka sanoi että tarvitsee sen ehti. Näin minäkin sanoin. Olen etsinyt asuntoa monta kuukautta. Pääni menee sekaisin täällä Suonenjoella ja raivoan. Itkin jopa kun olin niin pettynyt ja aloin miettimään, että joudun olemaan, kärsimään täällä vielä pidempään. Tämä oli ainoa asunto minkä olen löytänyt minne eläimet hyväksytään. Pakko vaan nyt suoraan sanoa että... (ceep calm and)VITTU SAATANA PERKELE.

Nyt tuntuu taas perkeleen vahvasti siltä, että mikään ei onnistu. Kaikki ottaa päähän ja tekis mieli vaan kadota. Tässäpä sit katselen Suomi-Venäjä peliä ja päässäni kiehuu että korvista nousee savu. Jospa kittaan tätä greippi lonkeroa ja olen taas vaan hiljaa. Koska sen minä parhaiten osaan.

PS. Suomi sai just tasotus maalin 1-1. WOOP WOOP!

Alkomahoolia, Woodstock ja kirppusirkus

Vihdoin kotona. On tullut reissailtua Suonenjoki-Kuopio väliä nyt hyvin tiuhaan tahtiin ja on ihana istahtaa kotisohvalle, hörpätä kahvit kissa sylissä. Ei Kuopiossakaan mitään vikaa ole, mutta on se koti aina koti.
Ollaan käyty Ruusun kanssa Rikun luona ja voisi jopa sanoa että asuimme siellä viikon.. Kävimme välissä kotona, mutta sitten piti taas lähteä reissuun. Maanantaina 28.päivä kävimme Rikun ystävien kanssa ryypyllä. Sinä aamuna mulla ei ollut kauheen positiivista ajatusta siitä hommasta tai edes koko päivästä. Noh, ilta meni ihan mukavasti vaikka ahdisti tosi paljon aika-ajoin. Ilta loppui sitten paniikkikohtaukseen, juoksin sisältä ulos sukkasilleni panikoimaan ja huutamaan. Näin jälkeen päin hieman nolottaa, että romahdin ison porukan edessä ja vieläpä sellaisten jotka ovat Rikulle tärkeitä, mutta en minä näillekkään voi yhtään mitään. Joskus sattuu ja tapahtuu liikaa että mun piäni piä ei vua kestä.

Vietimme Rikun luona muutamisen päivän ja suunnittelimme uuttavuotta ja päätimme lähteä sitten teemabileisiin, taas yllätys, Rikun kavereiden järkkäämiin ryyppäjäisiin. Ensin olin hieman epäileväinen asiasta, mutta toisaalta olin innoissani, että kyseessä oli TEEMAjuhlat. Tykkään pukeutua ja se on kivaa, sentakia harrastankin cosplayta. Nyt vaan ei ollut kamalasti aikaa keksiä hyvää pukua vaan napata kaapista mahd. teemaan sopivaa kudetta ja pistää ne päälle.

Kävimme Ruusun kanssa kotona 30-31.päivä ja sinä yönä etsin ja kavioin ja mietin pääni puhki asuvalintaa. Aiheenamme oli Woodstock, mikä oli aluksi järkytys mutta ihan kiva kuitenkin. Juhlissa oli monta 'ryhmää' jotka pukeutuivat eri aikakausiin kuten mm. kivikausi ja tulevaisuus.

31.päivä suuntasimme aamusta takaisin Kuopioon Ruusun kanssa, bussilla. Olin yhden aikaan perillä ja Riku oli vastassa asemalla josta kiiruhdimme viemään Ruusun hänen kämpillensä ja siitä lähdimme elokuviin katselemaan vihdoin sen uuden Star Warsin mitä olimme suunnitelleet. Hyvin mielenkiintoinen lähtö kun Riku huikkasi että siellä oli vain 10paikkaa enää vapaana. Lähdimme pika-pikaa kävelemään kohti Kuopion Scalaa ja todella mukavasti sattui vielä viimeiset viereiset paikat salista. HUH! Itse olin hyvin väsynyt edellisestä yöstä kun etsin vaatteita uv juhliin ja en saanut kunnolla untakaan. Vain yhden kerran meinasin nukahtaa ja mutta siis, aivan huikee leffa!

Leffan jälkeen suunnattiin kaupan kautta kämpille valmistautumaan iltaa varten ja tuo hölömö ei ollut keksinyt mitä laittaa päälle vieläkään. Siinäpä sit tuumailtiin yhdessä että mitä herra laittaa päällensä. Ihan hyvä hippi siitä tuli peruukin ja reikästen housujen kanssa. Meillä oli myös kyyti ongelmia mitä ei ensin meinattu saada, mutta kyllä Riku keinot keksi ja päästiin paikanpäälle missä odotti jo lauma ihmisiä.

Ilta meni tosi mukavasti ja mun täytyy kehua juhlien järkkääjiä, olivat panostaneet kyllä hienosti ja ei voi olla muuta kun kiitollinen, että tämmönen junttikin pääs mukaan vaikka loppuillasta tuli taas vähän ahdistuneisuutta. Onneksi vuosi tuli vaihdettua oikein mukavasti ja spontaanisti, niinkuin nuo vetäjätkin kehotti, että niin tehdään ja niin sitten tehtiinkin.

Rikun luokse lähdettiin taksikyydillä ja syöpöttelyn jälkeen alettiin nukkumaan. Mutta me nukuttiin sit seuraava päivä kokonaan mikä oli oikeestaan hyvä niin vältyttiin rapulalta. Koira ei kyllä arvostanut ja pahoittelinkin sille kun tuli nukuttua sekä taisimme siivota muutamat kuset lattialta. Noh, oma moka.

Eilen sitten oli aikainen herätys ja nokka kohti Kurkimäkeä ja KPSHn järjestämiä mätsäreitä, eli leikkimielisiä koiranäyttelyitä jonne menin äitini kanssa sekä meidän koirapoppoon, koirablogista voi käydä lukemassa juttua jos kirppukasat kiinnostaa!

Tänään onkin sitten hieman raskaampaa ajateltavaa. Minulla on nimittäin hevosen lopetus päivä. En itse ole paikanpäällä, koska päätin, että kun Supermiehen(hevosen siis) näin viimeksi iloisissa merkeissä niin se saa jäädä viimeiseksi mielikuvaksi tuosta rakkaasta olennosta ja ikuisesta ystävästäni. Enkä pystyisi katsomaankaan kun joku ampuisi herra punaturkin ja minä katselisin hidastetun filmin tavoin miten elämäni hevonen kaatuisi maahan viimeisen henkäyksen myötä. Saattaa olla ehkä jonkun mielestä tyhmää tai jotain muuta negatiivista olla olematta hevosensa luona, mutta minä en vaan pystyisi siihen.

Näihin tunnelmiin ja fiiliksiin.. See you next time!