Leffaa ja lomaa

Yllä puhelinkuva katsaus eräästä torstai päivästä kun posti toi uuden killuttimen ranteeseen, käytiin kaverin kanssa katsomassa hänelle ikeasta tyynyt. Koko homma hieman järkytti sillä ikea ei ole mikään paras paikka.
''Don't stray from the path''

Illemmalla sitten vielä leffailtiin Kuopiossa kys. ystävän kanssa. Leffa jonka kävimme katsomassa oli studio Ghiblin tuotos nimeltä  Marine - tyttö ikkunassa. Leffa oli ihan ok, kiva tarina ja piirrokset taas hienoja, muutama glitchi löytyi ja olisin varmasti nauranut maha kippurassa jos olisimme käyneet katsomassa dubatun version. Japaniksi on aina mahtavampi katsoa ja samalla oppii kieltäkin vähän.
Torstai-perjantai yö veti meidän baariin ja siitä takaisin kotikunnalle joelle ja uuteen omaan kämppään ekaa yötä viettämään. Olihan se ''kiva'' nukkua kylmässä kämpässä patjalla ilman kunnon tyynyä ja peittoa, mutta se fiilis oli mitä mahtavin. Oma koti. Ihan oma.
Perjantai aamuna olikin virallinen muuttopäivä uuteen kotiin missä meni loppupäivä. Aamulla kerkesin yhden kuorman tuoda jo kämpille, mutta loput käytiin sitten veljen ja isän avulla hakemassa. Kolme keikkaa siinä ajeltiin edes'takas pakettiautolla kunnes kaikki oli uudessa kodissa. Muutama laatikko purettiin ja isä laittoi mulle TV tason kasaan ynm. sekä lamput kattoon. Tämä kaikki tehtiin, koska meillä oli viikonloppuna kylpyläloma Katinkullassa ja lähtö samana päivänä.

En päässyt yöpymään toista yötä uudessa kodissani vielä vaan jouduin jättämään tavarat laatikoihin vielä viikonlopun ajaksi. Jotenkin harmitti koko kylpylä, mutta lähdin sinne kuitenkin ihan positiivisin mielin. Olihan kyseessä kuitenkin perheloma. Isä, äitipuoli, pikkuveli, isoveli ja hänen naisensa. Mikäpä siinä.
Mukava ja rentouttava viikonloppu se oli kaikenkaikkiaan. Ensimmäinen päivä lilluttiin altailla ja illalla käytiin baarissa isän ja veljen seurassa ja löysimme yläasteen opettajankin mukaan porukkaan. Karaokea(joo tiedän.. oi miksi!? :D), shotteja ja lonkkua. Mukavaa ajanvietettä ja hyvä loma takana.

Sunnuntai aamuna olikin kamala rapula, mutta en voi syyttää kun itseäni. Menin ja join liikaa kun tarjottiin. Onneksi samaisena iltana pääsin kotiin järjestelemään tavaroitani paikoilleen ja samaisena iltana sain kaikki laatikot purettua. Fiilis oli aika pilvissä kun pääsin fiilistelemään vielä illan pimentyessä kynttilöillä omalla kotiohvalla kahvikupposen kera.

Nyt sitä onkin jo asuttu omissa oloissa viikon päivät ja en voi olla muuta kun tyytyväinen. Vaikka pääni ei ole täysin selvä ja vituttaa sekä masentaa melkein jokapäivä on tämä silti parasta pitkään aikaan..

Yksi ylitse muiden

Itsetunnon kohottaminen käy monella tapaa, mutta jokaisella on se yksi mikä on ylitse muiden.
Joillekkin riittää kehut ulkonäöstä, joillekkin kuvien kommentit sekä muunlaiset kehut taikka tuki. Jotkut hakevat hyväksyntää säälin kautta ja vaikka millä tempuilla.

Itse en osaa ottaa kehuja vastaan ulkonäöstäni, ainakaan hyvin. Kyllä siitä hymy nousee huulille mutta sitten siihen sanotaan ''No empäs'', ''Oonhan mä aika söpö monsteriksi'' ja ''Joo ei'' ja nauretaan vitsikkäästi perään kääntäen katse muualle. Kommentein kiitetään ja kehutaan toista, tietysti, mutten itse tästä saa mitään irti. Jos minua sanotaan kauniiksi olen ehkä sekuntin murto-osan iloinen mutta ei se sen enempää vaikuta minuun. Kommenttien saaminen internetissä on mukavaa ja jollain tapaa kuitenkin minulle tärkeää vaikkei siitä paljoa hyödy. Tykkään lukea mielipiteitä ja sensemmoista ja itsekkin niitä antaa.

Minulle tällähetkellä tärkein itsetunnon kohottaja on kuvata itseäni ja katsoa niitä tarkasti ja muokata mieleiseksi vaikka tämänhetken ediotinti ohjelmat ovat rajoitetut läppärini tukkoisuuden vuoksi. En muokkaa kuin valotusta jotta 'tunnelma' olisi hyvä. Itseäni en vääntele taikka kääntele että näyttäisin täydelliseltä sillä sitä ei kukaan ole. Näin yritän hyväksyä itseni vaikka välillä tekisi mieli ottaa se tietty työkalu käteen ohjelmassa ja vetäistä itseään solakammaksi taikka muuta. Mustelmat ja sensellaiset muokkaan pois sillä olen hyvin kömpelö ihminen ja niitä löytyy. Arpia minulla ei paljoa ole ja niihinkään en koske. Naamaa ja ihoa saatan näprätä niinkuin ylläolevassa kuvassa näkyy, mutta silläkin saa pehmeämmän tunnelman kuviin.

Toisella sijalla taitaa olla kuntoilu ja terveellinen ruokavalio. Olen jopa miettinyt kokeilla vegaanin elämää koska why not? Kokemus se olisi sekin vaikka tiedän että lihasta on hankala irtautua, varsinkin kun joskus en syönyt salaatin lehteäkään vääntämättä naamaani. Tänäpäivänä rakastan salaattia, hedelmiä ja muutenkin vihanneksi joten se saattaisi olla tosiaan mukana kokeilu.

Mietteitä sekä muutoksia, paljon kaunista ja rumaa

Suurin sekä parhain asia viimeaikoina on oma kämppä. Vihdoin löytyi asunto mihin voin lähteä eläimieni kanssa. Kerrostalo yksiö kuulostaa ankealta mutta onneksi kyseessä on hyvinkin valoisa, parvekkeellinen sekä vaatehuoneellinen(!!) 35neliön asunto.
Avainta en ole vielä saanut kun ensin täytyy käydä näyttämässä sosiaalitoimistossa sopimuksia ja hankkia kotivakuutus ja sensellaista rumbaa. Onneksi ympärillä on muutama ihminen jotka auttavat muutossa. Mukaan lähtee hyllyjä ja sensellaista tästä kämpästä, mukaanlukien tietty kaksi kissaa ja Ruusu-koiraseni.

Mieliala on heitellyt ja raivokohtauksia pamahdellut kun on joutunut exän kanssa asumaan. Tietysti on erimielisyyksiä mutta että kun ahdistaa vaan niin pirusti. Viikon sisään pääsen pois tukahduttavasta ilmapiiristä, omaan kotiin. Tai no en vielä ihan asettumaan sillä 9.päivä perjantaina lähden isoveljeni kyydillä hänelle ja lähdemme siitä kohti Vuokattia ja Katinkullan kylpylää. 10-11päivä on meillä perheen kesken kylpyläloma. Yksin on harmittavaa lähteä mutta onneksi on perhe mukana. 11päivä matka jatkuu Rovaniemelle lapin maisemiin. Sodankyläänkin lähdetään kalaan ja tuulastamaan mökillemme. Ihanaa lomaa, mutta hevoset huolettavat. Olen ollut nyt niin paljon poiss niiden silmistä että hävettää kun piti exääkin lähteä karkuun muutamaksi päiväksi isoveljen luokse, mutta jospa tämä tästä valottuu kun pääsen muuttamaan ja saan oman päivärutiinini kuntoon, pyörän sekä asettua taloksi karvakorvieni kanssa.

Päiviäni on nyt piristänyt uudet vaatteet, kamera ja tuossa kuvassa näkyvä Danbo figuuri sekä ystävät. Kun ystäviä ei lähelläni ole, niin onneksi on puhelin jolla pitää yhteyttä.
Kämppään muutettuani ja asiani kuntoon saatuani on aika varata Ruusulle sterilointipöydälle aika ja kissoille myös. Rahaa menee mutta en vaikka syö kuukauteen kunhan karvaiset ystäväni voivat hyvin!