lauantai 29. elokuuta 2015

Mitähän se onkaan?

Minun mielestäni rakkaus on tekoja ja kauniita sanoja, hempeitä hetkiä ja paljon itkua sekä naurua.
Ihmiselle vielä niin tuntematon tunteenpurkaus joka kestää niin kauan kun sen antaa.

Mikä on ensirakkaus? --- Voiko rakastua ensisilmäyksellä? --- Onko se ikuista?

Aiheesta on monia uskomuksia ja tutkimuksia, mutta itseni kohdalla ei mikään ole ollut tosi. Olen 'rakastunut' ensisilmäyksellä ja olen elänyt niinsanotun ensirakkauteni ohitse. Mutten ole vieläkään varma mitä se oikea rakkaus on..
Minua on riepoteltu, yritetty raiskata sekä petetty. Jokaisen epäonnistuneen suhteen jälkeen olen vannonut tuntematta ketään kohtaa enää niin, mutta perhoset valloittavat vatsanpohjan ja kauniit ajatukset valtaavat pääni kun jotain ihanaa tapahtuu. Joskus jos tutustun vastakkaiseen sukupuoleen ja käy niin, että ihastuisinkin henkilöön, silleen pienesti niin saatan olla ensin hyvin, hyvin onnellinen ja haluan vain keskustella kaikesta maan ja taivaan väliltä, mutta sitten alan miettimään mitä sanon ja mitä teen.
Sisintäni alkaa kalvaa kamala tuska siitä että teen jotain väärin, ahdistan henkilöä liiallisella yhteydenotolla tai vastaavaa. Yleisesti kysynkin, että ahdistanko minä sinua jos nyt haluaisin jutustella kanssasi näinkin paljon.


Eräässä ''suhteessani'' tutustuin poikaan internetin kautta, vannoimme rakkautta(joo hei olin vasta pikkulapsi) ja tapasimme, olisikohan 2vuotta ensimmäisestä viestittelystä. Kuitenkin tämä poika kertoi olevansa kahden vaiheilla ja itki asiasta ettei tiedä voiko rakastaa kahta henkilöä samaan aikaan ja se on väärin ja blah blah.. Noh, meidän oli määrä tavata taas kunnes itse peruin näkemisen. Poika aloitti suhteen toisen tytön kanssa joka uhkasi tappaa itsensä jos ei saa häntä... Noh, elämä jatkui ja parin vuoden päästä tämä henkilö tuli juttusilleni ja sanoi olevansa eronnut ja että mitenkä minä olisin vapaalla jalalla. MITÄ!?
Noh, silloin olin tietty täysin onnessani ja tietysti näimme taas ja siihen suuntaan. Kestiköhän suhteemme peräti 24h kun laitoin sen poikki. Tätä ei voi sanoa suhteeksi.. Ei ollut yhdenillan juttukaan sillä olin vielä neitsyt vaikka poika yritti kättäni viedä pöksyihinsä kun nukuin tämän vieressä ja yritin sanoa että ei..

Tässä välissä on ollut myös lyhyempää, onnellisempaa ja pidempää, paskempaa suhdetta ja omituisia himopöksyjä jotka eivät jättäneet minua rauhaan. On kyttääjiä ja raiskausyrityksiä.

Minun täytyisi selvittää pääni näistäkin solmuista joskus. Jos se unelmien prinssi sieltä jostain löytyy niin nämä unohtuvat muhimaan takaraivooni, mutta kunhan pysyisivät sitten siellä kans!


Minä olen suhteessa suvaitsevainen, avoin ja suurimmassa osin suunnittelevaa tyyppiä joka tekee haaveistaan aarrekarttoja ja toivoo sillointällöin kukkasia lahjaksi. Teen ruokaa ja siivoan, mutten ole mikään kotipiika. Teen voileivän jos pyydät, kannustan lempi urheilujoukkuettasi ja annan katsoa kisakatsomoa rauhassa taikka yhdessä kanssasi. Olen päättäväinen, huomaavainen ja annan virheesi anteeksi jos sinäkin annat minulle. Hieman taidan olla mustasukkainen jos roikut tuntikaupalla toisen naisen kaulassa käsilläsi, mutta kun luottamus on kohdillaan en osaa välittää.
Osaan olla tempperamenttinenkin, mutta kuitenkin halittava. Tykkään urheilla mutta kovaa lenkkikaveria minusta ei lonkkieni takia saa. Salilla tykkäisin kanssasi käydä. En käytä tunteja peilin edessä meikaten, mutta olen tarkka miltä näytän.

Nyyhkybiisejä kuunnellessa toteutettu postaus. En jaksa edes lukea sitä enää läpi.

torstai 27. elokuuta 2015

Terveiset menneisyydestä

Löysin facebookista vanhoja muistiinpanoja ja pari niistä löysi tiensä tänne. En edes muista mitä mun päässä liikku tuolloin, mutta nää iskee ilkeetä kipinää.


------------------------------------------------------------------------ 
 
I wondered why i felt so sick
how could I be down,

even in my safe place
it didn't make sense.

I guess I was thinking,
about missing you.
Missing you forever
if you wandered
or you were stolen,
by someone more than me.

you are so many smiles
and so many heartbreaks
so many sweet dreams
and so many nightmares

perfect and impossible
and faulty and safe 
but you leave me scared,
you must be special
for me to care this much

special enough that you must know,
how many love you
and I-I--I... am nothing really..

------------------------------------------------------------------------

Create hate
I hate myself for loving you

"We have touched for the last time
You are long gone, in love with someone else
I now fear nothing but life itself
And I have learned that living is just a slow way to die
I do not believe in life or in love anymore.
The joy I feel are the joys of emptiness
I hate myself for loving you
The fear I feel night after night has developed into a disease
No-one can see the emptiness in my eyes.
To escape life itself now seems the only solution
With relief i look foward of letting go of the pain
Finally... there is peace in my soul
To lie dead without a concern , without a tear,
You own my heart
And life without you is so imensly painful
Just to think of you, talk about you, dream of you makes tears stream down
my face
I cannot imagine happiness without your beautiful smile, your angelic face,
your wonderful body and your good heart:
You are everything , I am nothing
I want to die
But really... I am already dead"

I will not live

 
------------------------------------------------------------------------ 

 
May I tightly grip your neck

and passionately squeeze

the last breath out of you?


May I tear your heart out
and take a lucious bite out of 
the muscely goodness
letting the final pulses of your blood
ooze down my throat 
as our souls become one?

May I push you off a building
and watch you gracefully descend to earth
in your final act?

May I cover you in gasoline
then set you aflame, and watch as you,
my burning love,
turn to ashes?

May I chop your head off
and put it on my trophy shelf
as a symbol of my love and adoration
for you?

May I poison your last meal
and watch as you 
chock and plead for my help?
you will get none, just my grin

May I put a bullet in your head
and watch as peices of your intellegent brain
splatter perfectly on the wall?

May I stab you 
and hold you in my arms
just looking into your beautiful eyes
for the last minutes of your life?

Please, my love
May I Kill You? 
Written in 2010-2011

tiistai 25. elokuuta 2015

Tissit tiskiin

Masennus, paniikkihäiriö, ahdistus...
Kolme isointa, päänsisäistä vaivaa johon voi hakea hoitoa terapeutilta, lääkkeistä tai yrittää selviytyä. Minä yritän sitä jälkimmäistä.

Terapeutit; Kokeiltu ja niistä tulee vaan pahempi olo. Ehkä lapsuuden trauman takia?
Niinsanottu trauma sai alkunsa ihan pienenä penikkana kun vanhempani erosivat ja jäin isoveljeni kanssa isälleni ja kävimme lasten psykiatrilla. Kerroimme miten isän kanssa menee ja että haluamme äitimme luokse kun isä lyö sekä huutaa. He kertoivat kaiken isälleni ja arvaattekos mitä siitä seurasi? No lisää nahkavyön jälkiä takapuoleen. Minä olin aluksi vain sivusta seuraaja ja pöydän alle piiloon menevä pikkusisko kun katsoin sormieni välistä peloissani miten isä kohteli veljeäni. Sitten se alkoi myös minun kohdallani..
Poliisit kävivät pihassamme 7vuoden ajassa moneen otteeseen mutteivät voineet asialle tehdä mitään kun isäni oli hyvä puhumaan itsensä kurasta.
^Ehkä tämän takia en halua psykiatrille?


Lääkkeet; Kokeiltu masennuksen ja paniikkihäiriöön. Paniikkihäiriöni iski pahimman kerran kun aloitin opiskeluni hevosalalla Hingunniemessä ja siellä jouduin silmätikuksi jostain kumman syystä vaikka  yritin olla ystävällinen ja oma itseni. Ehkä se alkoi siitä kun jouduin abortin takia jäämään hetkeksi pois koulusta? Tai ehkä siitä kun en vaan jaksanut joskus mennä koulubussiin ja jäin kämpille nukkumaan. Tai en pystynyt?--
 --Käviköhän kenelläkään mielessä miksi joskus linkutin kävellessäni ja kasvoni olivat kivun rypistämät.. Minulla on synnynnäinen lonkkavika molemmissa lonkkaluissani tai ties missä se vika nyt sitten onkaan.. Jos sinulla on joskus särkenyt hammasta niin, että olet joutunut ottamaan särkylääkkeen.. Kuvittele se 10x pahempana ja kohdistettuna se lonkkaasi. Niin. Näin minä elän elämääni, omilla jaloillani..

Ecitalopram Orion oli merkki jonka lääkärini minulle suositteli ja enempää en halua pillereitä kitaani tunkea. Lääkkeet vetivät mut vielä isompaan kuseen. Ensin lääkkeet masennuttivat lisää ja väsytti kamalasti kunnes ne toimivat ehkä yhden päivän ja that's it. Kokeilin kuitenkin 98pillerin pakkauksen ja ei mitään. Se jäi sitten siihen..

Pikkuhiljaahan tämä tietysti helpottaa kun asiat loksahtelis kohdilleen. Kouluun pitäis yrittää päästä mutta rahatilanne täysin nollissa ja siitäkin stressiä. Ja ei, en saa sossustakaan avustusta että pääsisin bussilla kouluun kun minun pitäisi käydä ensin siellä koulussa ennenkuin ne laittas taas opintotuen vetämään. Logiikka? I have no idea...

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Self-esteem

Itsetunto on asia mikä multa on ollut hukassa muutaman vuoden ajan.

Nykypäivänä en näe peilissä mitään kaunista tai edes vähän silmää tyydyttävää piirrettä..
Olen lihonnut kolmen vuoden aikana muutaman kilon. Suurin kroppamuutos on isommat tissit ja leveämpi lantio sekä pulleammat posket. Kuulen jatkuvasti että minulla on niinsanotusti perussuomalaisen pyöreät kasvonpiirteet niinkuin varmaan onkin, mutta itse voisin lähteä kirurgille ja painaa skalpellilla lihaan ja sahata vähän luuta pois, mutta sitä en tee. Senverran arvostan itseäni etten ala mihinkään leikkauksiin taikka tekotisseihin vaan pysyn mielummin naturaalina.


Haluaisin olla joskus kaunis. Se ei tapahdu silmänräpäyksessä eikä monen tunnin laittautumisella vaan oman itsetunnon parantamisella. Mitenkä se sitten tapahtuu sitä en tiedä. Osasin joskus rakastaa itseäni mutten enää.


If you don't learn to love yourself.. Then nobody can

Olen kokeillut kohentaa itsetuntoani tavalla jos toisella. Minulle todettiin taas vakavan asteen masennus, kolmannen kerran. Ensimmäisen kerran se todettiin kahdeksannella luokalla.
Kyllä. Nykyään on jo normaalia olla koulukiusattu?


Päiväni menevät tietokoneella istuessa iso paita päälläni jotten nää omia makkaroitani mulla ei vaan ole hyviä vaatteita. Vaatekomerossani on ehkä 5kpl uutta vaatekappaletta ja loput ovatkin sieltä viitosluokalta. Miten näin voi ihminen elää? Noh, mulla menee rahat eläimiin mitä on kertynyt, eniten vie nuo hevoset. Mietin joskus, että miten ihania vaatteita mulla olisi jos ei noita koneja olisi mutta hevoset on mulle tärkeitä koska niiden avulla voitin itsetuhoiset ajatukseni.

Elämä jatkuu ja viha itseäni kohtaan pauhaa pääkoppani sisällä 24/7. Eikö se lopu koskaan?

lauantai 22. elokuuta 2015

Aloitus..


Elämä on roskaa, täynnä valhetta ja tuskaa.
Miten sen sitten elämme on aivan oma asiamme, mutta nyt minä vähät välitän omasta yksityisyydestäni ja aloitan kirjoittamaan pimeimmistä ajatuksistani sekä ihanista arkipäivistä.

Elän yhdeksännettätoista kesääni ja olen turhautunut, masentunut ja hammaslääkäriä pelkäävä ihminen. Elän elämäni, niinsanotusti 'parhainta' aikaa vaikka kaikki on täyttä sontaa. Pakkoa myöntää, että eihän tästä elämästä mihinkään ole vaikka mulla on kaikkee mitä haluan.
Let's be real.. melkein kaikkea, sillä ihminen on tyytymätön ja jokaisessa asuu pieni ahne paskiainen.

ONNELLISUUS....missä kuppaat?
Täällä odottelen sua vähän pysyvämmäks tuttavaks.

Tällähetkellä elämässäni on ex-poikaystävä, koira, kolme kissaa sekä kaksi hevosta.
Mies pelaa tietokoneella ja minä kuppaan keittiönpöydän ääressä täydessä hiljaisuudessa, että tämä peruna saisi pelata rauhassa.
Kolme kissaa kiehnää jaloissa ja karvoja löytyy jokapuolelta, myös sieltä mistä niitä en haluaisi löytää.
Hevoset ovat tämänhetken piriste vaikka toinen niistä onkin täysi aasin peräreikä.
Koira on POP. Se rakastaa ja antaa anteeksi jos miehen kanssa joskus huudetaan kurkut suorina, mutta mitäpä sitä ei eronnut pariskunta tekisi saman katon alla asuessa. Asun vielä tuon ihmisen kanssa koska omaa kämppää ei vain meinaa löytyä minne saisi ottaa eläimiä. Samalle paikkakunnalle joudun hevosteni takia jäämään ainakin toisaiseksi.

 
Blogin aloitus ei ole mulle uutta sillä kirjoitan hevos- sekä koirablogia. Tälläisen reaalisuuden esiin tuovan bloign halusin ihan mielenkiinnosta avata ja kokeilla toimisko ja auttasko tähän ikuiseen päänjomotukseen kun sais avautuu jonnekkin. Aiemmin koulussa tein ''pään tyhjennyksiä'' Deviantart nimiselle sivulle josta poistin melkein kaikki, jäljellä muutama sielläkin ja kaikki englanniksi. Enkku jotenkin on sulavampaa mulle eli avautumisia tiedossa myös englanniksi.

Jos jäät seuraamaan niin tervetuloa vaan. Kommentointi hyväksyttyä niin hyvässä kuin pahassa.