An empty shell

Mistä tietää, että on manian rajoilla? Siitä, että ei vain jaksa tehdä mitään. Et pääse sängystä ylös, et jaksa panostaa ulkonäköösi, imuroida, tiskata, siivota ja sinua ei vaan kiinnosta pätkääkään tiskipöydällä leuhkaavat roskat, kissanruoka purkit sekä likaiset astiat. Lopetit lääkkeesi.

Kun menet ulos, et oikeasti halua mennä. Koirat on käytettävä vaikka paperipussi päässä.
Itse piiloudun isoon takkiin, kaulahuiviin, pipoon ja huppuun. Nama peittyy ja iso takki ei näytä muotoja kenellekkään, oletko laihtunut vaiko lihonnut. Itsesi mielestä olet aina vaan lihonnut, ulkomuotosi inhottaa sinua. Haluat olla kaunis, edes siedettävä. Ei, peilikuvajaisesi hajottaa viimeisetkin toivon pirstaleet tuhkaksi.

Mielesi tekee mieli vinguttaa korttia ja tilata itsellesi kaikkea kivaa, mutta turhaa tavaraa. Mutta jos rahaa ei vaan ole? Sitä ei ole koska sitä ei koskaan tullut, koska kelalle lähettämäsi dokumentit ovat viallisia ja sieltä ei tule mitään muuta kuin hylky. Sieltä ei tule pyyntöä, mitä puuttuu ja mitä täytyy muuttaa. Ei sinun täytyy itse hyvä ihminen ymmärtää mitä teit väärin ja mitä et ollenkaan.

Sinua kiinnostaa yksinäisyys, haluat itkeä mutta se ei ole enää mahdollista. Olet kuiva, tyhjä kuori.

Self-Hatred

Ulkomuotoni ja olemukseni on läpimätä. Pääni on sairas, sekä myös kehoni koska en huolehdi siitä vaikka pystyisin, mutta koska pää on sairas en jaksa.

Mitä vihaan itsessäni? Kaikkea mitä minussa on. Ääntäni, jalkojani, varpaitani, kantapäitäni, kynsiäni, hampaitani, lonkkiani, reisiäni, pohkeitani, mahaa, takapuolta, rintoja, kylkiä, selkää, käsiäni, sormiani, korviani, leukaani, otsaani, silmiäni, hiuksiani, kulmakarvojani, huuliani, suupieliäni sekä poskiani. Jäikö jotain kertomatta? Vihaan sitäkin.

Ääneni on mitä on, sitä en voi muuttaa. Pääni on mitä on, sitä voin muuttaa mutta siihen tarvitaan leikkauksia sekä rahaa, helvetisti rahaa. Iso otsa, leveät poskipäät ja sitäkin leveämmät leuat. Hampaat ovat mädät. Videlä edessä lähes 1300€ hoidot korjauttaa ne, jotta voisin syödä normaalisti.. Hiukset, huonosti hoidetut hamppu kutrit joita pyrin hoitamaan, mutta siihenkin tarvitaan kalliita hoito aineita.

Hankin tatuoinnin, miksi? Lähinnä koska ne ovat yksi fetisseistäni, mutta ehkä myös siksi että tuntisin itseni siltä alueelta kauniiksi. Tykkään tatuoinnistani mutten näyttele sitä, koska häpeän vartaloani yli kaiken. En pidä siitä jos avopuolisonikaan tulee halailemaan minua takaapäin ja istun kyyryssä, niin että kaikki ihra makkarat ovat kourittavissa. Kun seison suorassa, saa halata. Välillä ylpeilen tatuoinnillani ja pidän napapaitaa(jonka vedän niin alas ettei mitään näy kun ihmisiä tulee vastaan) tai vilautan sitä ihmisille jotka sen haluavat nähdä. Muuten se pysyy visusti piilossa, koska minä itse vaate kuoreni alla.

Minulle kirottiin norsun kokoiset reidet ja ne on täytetty selluliitillä. Mitkään housut eivät mahdu jalkaan tai sitten ne ovat muualta aivan liian isot. Housut ratkeavat aina haaroista. Istuessa reidet pursuavat toisen istumapaikalle. Lihaksia jäykistäessä takapuoleni näyttää 90 vuotiaan naisen naamalta. Kiitos selluliitti. Lonkkani ovat rikki. En saa luistella, juosta, hiihtää, kävellä pitkiä matkoja ilman että järkyttävä kipu valtaa jalkani. Säärissäni on penikkatauti. Koko jalkani ovat käyrät varpaista aina sinne lonkkiin asti. Sisäänastunta. Erikoispohjalliset pitäisi olla jokaisissa kengissä, mutta ei minulla vain ole varaa. Käytän normaaleja pohjallisia ja siksi kävelynikin kärsii.

Sellaisilla ja muilla mukavilla mietteillä lähdin tähän vuoteen.
Kiitos 2016 ja tervetuloa 2017 entistäkin sairaampi ja kivuliaampi vuosi...