Terapeuttini

Tämmöinen tylsä postaus, pelkkää kuvaa ja tekijänoikeudet, mutta näin on ehkä paras tämän kannalta. Kunnon postauksen voi lukea kuvien kera joskus hevosblogistani. Kuvien hevonen on 18 vuotias ex-ravuri. Paras tämänhetkinen terapeuttini täällä Jyväskylässä, josta judun luopumaan Kuopioon muuton takia. Jyväskylässä tulemme kuitenkin käymään aika-ajoin, mutta harvemmin tulen ystävääni näkemään mikä harmittaa. Tämä hevonen on täyttä kultaa.

Kuvat on ottanut Antti Saarimaa, muokkaukset ovat minun omaa käsialaani. Hevonen on rakas vuokrahevoseni Jyväskylästä, Mr Credit.

Rape attempt

When you feel like crashing down.. Your legs dont work like they used to. Shaking, crying, on the cold snowy ground. Alone. You breath is short and your mouth dry. You cant breathe. You kneel down, you feel the cold snow on your knees... You just don't care. Freezing, a teardrop turns to ice on the ground, you whipe your cheeks and smile when someone walks to you and asks whats wrong.
Smile on your face you stand up, say nothing and walk away. The second when you turn away, tears burst and you lose your mind. Walk, run, sprint. Open locked door, fall apart and fell to the floor..

Aki Rantala

Im miserable. I feel alone. Again with the betrayal in my mind. It's all just in my head. To no one out there, save me. I beg on my knees. He didn't care. I left crying, told im anxious and maybe going home. I waited for a message or something.. Nothing in hours. I was allright. I was with a friend. But still feeling blue and so stupid. Bar closed about an hour ago. nothing yet. I called. He sais he was coming at 3am to my place. It was 2:54. I called. No answer. He called soon back. I answered with anger and asked were he was.

We went there with my friend. Still quite nothing. I was pissed and about to explode. I had one drink. Said i needed to go home. He said ''I'll be here 10mins tops then i'll come too. I promise.''
I left knowing he would'nt come. I walked down the alley to home. Someone followed me.

My heart was beating, i started walking faster. Tears fell down my face. It was cold outside. Dark person yelled and whisled. I just walked, faster and faster. He ran and grabbed my arm. I pushed him away ''What the fuck!?''
He pulled my hair, threw me on the ground, i kicked him, he fell down weeping but still grabbed my lef, trying to gd up i yelled and in panic i was just trying to get up. He got on top of me, i punched him in the face and pushed him back. Crawling i got away and got up fast, started running. In panic searched my home keys and got inside the hallway. Ran to the elevator and when i was home i fell to the floor crying. Shaking. Panicing.

Time flew by. When i tried to stop crying i wiped my tears and watched my phone. It was almost an hour after i lef the bar. The bar was just about to close. He was nowhere. I waited little longer, stand up and took my jacket off. I realised my skirt was ripped. Holes in my stockings. I fell down again.

I called him. With his drunk voice he answered with a smile on his face i bet.
''Well hello mister 10minutes turned to hour and a half. Where the FUCK are you!?''
''Well i thought i will bring you some food''
''Don't bother. i dont fucking care anymore. good bye...!!''

I hanged up. Bursted into tears again. He was trying to say something. I didn't care. I was pissed, afraid, hurt, cold.. I had little panic attack, i went to bed after a few minutes of calming down. When i lied on the bed he came. Not saying a word. Came next to me on my bed. I jumped up and went to lie on the sofa. I wanted him gone. I didn't want to see his ''sorry ass face all drunk up ans stuff''. I bet he doesn't ven know what he does to me. Lying and always being late. I don't need that. I just wanted to be alone.

Not really..

Aki Rantala

Im blacked out for most of this but i remember he saying he's sorry and putting the 'blame' on his friend who was scared. I know, friends befor hoes. I dont care. But he promised the ten minutes. I was not really suprised that he lied and was ''littlebit'' late. Almost two hours, no make it two fucking hours. He was explaining i jumped off the sofa and as i was walking to bedroom i said i was about to get raped bc you didn't come with me when i asked. I needed him. I really, really needed him. He doesn't just get it or doesn't even care.

Guess what. I think im going to grow my heartless side and not care about him then. But really i don't know how to. I can't. Im really sensitive and fragile. Im just so lost.

Im crying, i don't even see the laptop screen so well while im riting this down now. And he's not here. He just left. I thought he would come again just for a littlebit but he calls he's driving away. Asking me if i was allright. ''Im okay'' Not reallt. You could hear it in my voice. He just smiles and says bye.

Well byebye... Go ahead. I care too fucking much and that's why im fucking feeling like shit. But i don't want to care.. I cant do this anymore. I don't want to be alone when i really REALLY need you. You just don't... Don't... Nothing...

Freak

Arto Tapio

 Maskeeraus on yksi, en sanoisi kuitenkaan vielä vahvuuksistani. Kuitenkin itseoppineena voi olla tyytyävinen kun kuulee kehuja kädenjäljestään.
Jyväskylän kuvaajat & mallit facebook ryhmä järkkäsi kuvausillan isolla porukalla, päätin panostaa ja lopputulokset ovat miellyttäviä. Päivän aikana olin Jyväskylän keskustan friikki. Sain ilkeitä, hämmästeleviä sekä nauravia ilmeitä. Eräs nainen peitti lapsensa silmät kun kävelivät ohitseni. Monenlaista reaktiota mutta nautin joka hetkestä.

Jokaisella mallilla oli neljä kuvaajaa päivän aikana, vaikka loppupuolella oli jo melko väysynyt oli päivä palkitseva. Tutustuin saman piirin ihmisiin ja pitkästä aikaa oli todella kiva päivä. Vaikka tästäkin suuremmoisesta päivästä on pitkä aika, mielenkiinto kirjoittaa siitä iski vasta nyt.

Mallikuvaus ilta tapahtui siis jo toukokuussa, lämpimässä säässä mikä pelotti maskeerauksieni sulamista hikisessä touhussa. Mutta, onneksi viimeinen kuvaus vei osan maskeista mennessään kun heittäydyimme viimeisen kuvaajan kanssa leikkimään vedellä.

Tässä postauksessa on vain kahden kuvaajan kuvia ja niitäkin vain kaksi per setti. Odottelen vielä viimeisen kuvaajan kuvia sähköpostiini. Kesäloma ei hellitä työelämästä kuvaajillakaan.

Jaakko Manninen

Jaakko Manninen

Arto Tapio

Pink and dirty

Tämä oli semmoinen melko extempore kuvaus keissi kun kuvaaja kyseli mallia idean kanssa. Ideoita meillä oli kaksi mutta päädyttiin pinkkiin poniratsastukseen. Toinen idea oli tummempi teemainen ja enemmän aikaa viveä vanhan ajan huntress, maskilla sekä vanhalla Aela the Huntress cosplayllani. Ehkä tuonkin idean saan päästäni myöhemmin oksennettua kuvaajan kanssa kuviksi.

Lähtökohta oli paljon pinkkiä, glitteriä, mutta hieman jotain räväkämpää sekaan, ujoa pienellä twistillä. Jostain syystä kuvat menivät enemmän seksismin puolelle ja alastomuuteen. Mutta tykkään näistä kyllä tolkuttomasti vaikka suurinosa ei ole kaikkien silmille nähtäväksi. Meneepähän portfolioon tästä joku kuva, jos senkin saisi joskus valmiiksi.

Kuvaajana toimi ''Mustaa teippiä'' projektista tuttu Petteri Kaakinen. Teippi kuvia kun katselin niin huomaa että olen jopa vähän kehittynytkin tässä hommassa. Tuolloinkin otimme muutamat kuvat paljaalla rinnalla, mutta niitä en kehdannut edes julkaista.

Nyt voisin heittää hetkeksi tissikuvaukset mäkeen ja keskittyä oikeasti siihen miksi tähän hommaan lähdin mukaan. Alan panostamaan maskeeraukseen ja fantasia teemoihin enemmän, mutta jos pitää tissinkylkeä vilauttaa hyvässä mielessä niin miksipä ei kun sekin on nyt tutumpaa hommaa muutamien kuvauksien takaa.

Suurin syy näiden kuvien ''lopettamiseen'' on ehkä itseinho. Kyllä joskus ehkä päästään nostamaan naama ylös kurasta.

Palaan myöhemmin maskeeraus kuvien parissa tänne blogiin. Sunnuntaina oli nimittäin super mahtava päivä hienossa seurassa!

'Only' black leather

Tuli käytyä pitkästä aikaa taas kuvattavana. Varmaan ihan hyvään saumaan kun kuvauksen jälkeen iski taas armoton itsekriittisyys ettei uloskaan voi enää mennä.

Kuvauspäivä oli mukava ja kameran takana oli tuttu kuvaaja Antti joka kuvasi minua ja Ruusu koiraa ennen vuoden vaihdosta. Antti kyseli facebookissa malleja kuvauksiin ja aihe oli mukava niin ilmoittauduin mukaan vaikka en omsitakkaan paljoa nahka vaatteita. Aiheena siis mustaa nahkaa, mikä tämän postauksenkin otsikkona hyppelee.

Vaikka suurinosa kuvista oli ilmeettömiä niin nämä olivat mielestäni parhaat. Täytyy opetella eri ilmeitä jotta minä olisin monipuolisempi kuvattava. Kuvaaja kyllä kehui minua jälkeenpäin, mutta itse kun olen mitä olen niin saatan mennä kotiin ja laittaa paperipussin päähän ja vollottaa.

Kuvaamisen jälkeen kun katsoimme yhdessä kuvia niin minun täytyi taputtaa Antille, että hämpä osasi ottaa minusta jopa hyviä kuvia ja monta. Itsekriittisyys painoi taas päälle, mutta nämä kuvat olivat hyviä, pakko myöntää. Nään itseni edes himppusen parempana kuin ennen.
Tuo kasvokuva hirvitti kun Antti pyysi että otettaisiin muutamat sellaiset, päivä aiheen vierestä. Mutta onnistunuthan tuoki on. Voi vitja. Veikkaan että edelliset kuvaajat ovat yrittäneet saada kasvojeni piirteitä liikaa esille, mikä on taas se mistä itse en tykkää. Yksinkertainen ja pehmeä valo toimii, silloin ei tule kaikki epämiellyttävä esille.

An empty shell

Mistä tietää, että on manian rajoilla? Siitä, että ei vain jaksa tehdä mitään. Et pääse sängystä ylös, et jaksa panostaa ulkonäköösi, imuroida, tiskata, siivota ja sinua ei vaan kiinnosta pätkääkään tiskipöydällä leuhkaavat roskat, kissanruoka purkit sekä likaiset astiat. Lopetit lääkkeesi.

Kun menet ulos, et oikeasti halua mennä. Koirat on käytettävä vaikka paperipussi päässä.
Itse piiloudun isoon takkiin, kaulahuiviin, pipoon ja huppuun. Nama peittyy ja iso takki ei näytä muotoja kenellekkään, oletko laihtunut vaiko lihonnut. Itsesi mielestä olet aina vaan lihonnut, ulkomuotosi inhottaa sinua. Haluat olla kaunis, edes siedettävä. Ei, peilikuvajaisesi hajottaa viimeisetkin toivon pirstaleet tuhkaksi.

Mielesi tekee mieli vinguttaa korttia ja tilata itsellesi kaikkea kivaa, mutta turhaa tavaraa. Mutta jos rahaa ei vaan ole? Sitä ei ole koska sitä ei koskaan tullut, koska kelalle lähettämäsi dokumentit ovat viallisia ja sieltä ei tule mitään muuta kuin hylky. Sieltä ei tule pyyntöä, mitä puuttuu ja mitä täytyy muuttaa. Ei sinun täytyy itse hyvä ihminen ymmärtää mitä teit väärin ja mitä et ollenkaan.

Sinua kiinnostaa yksinäisyys, haluat itkeä mutta se ei ole enää mahdollista. Olet kuiva, tyhjä kuori.

Self-Hatred

Ulkomuotoni ja olemukseni on läpimätä. Pääni on sairas, sekä myös kehoni koska en huolehdi siitä vaikka pystyisin, mutta koska pää on sairas en jaksa.

Mitä vihaan itsessäni? Kaikkea mitä minussa on. Ääntäni, jalkojani, varpaitani, kantapäitäni, kynsiäni, hampaitani, lonkkiani, reisiäni, pohkeitani, mahaa, takapuolta, rintoja, kylkiä, selkää, käsiäni, sormiani, korviani, leukaani, otsaani, silmiäni, hiuksiani, kulmakarvojani, huuliani, suupieliäni sekä poskiani. Jäikö jotain kertomatta? Vihaan sitäkin.

Ääneni on mitä on, sitä en voi muuttaa. Pääni on mitä on, sitä voin muuttaa mutta siihen tarvitaan leikkauksia sekä rahaa, helvetisti rahaa. Iso otsa, leveät poskipäät ja sitäkin leveämmät leuat. Hampaat ovat mädät. Videlä edessä lähes 1300€ hoidot korjauttaa ne, jotta voisin syödä normaalisti.. Hiukset, huonosti hoidetut hamppu kutrit joita pyrin hoitamaan, mutta siihenkin tarvitaan kalliita hoito aineita.

Hankin tatuoinnin, miksi? Lähinnä koska ne ovat yksi fetisseistäni, mutta ehkä myös siksi että tuntisin itseni siltä alueelta kauniiksi. Tykkään tatuoinnistani mutten näyttele sitä, koska häpeän vartaloani yli kaiken. En pidä siitä jos avopuolisonikaan tulee halailemaan minua takaapäin ja istun kyyryssä, niin että kaikki ihra makkarat ovat kourittavissa. Kun seison suorassa, saa halata. Välillä ylpeilen tatuoinnillani ja pidän napapaitaa(jonka vedän niin alas ettei mitään näy kun ihmisiä tulee vastaan) tai vilautan sitä ihmisille jotka sen haluavat nähdä. Muuten se pysyy visusti piilossa, koska minä itse vaate kuoreni alla.

Minulle kirottiin norsun kokoiset reidet ja ne on täytetty selluliitillä. Mitkään housut eivät mahdu jalkaan tai sitten ne ovat muualta aivan liian isot. Housut ratkeavat aina haaroista. Istuessa reidet pursuavat toisen istumapaikalle. Lihaksia jäykistäessä takapuoleni näyttää 90 vuotiaan naisen naamalta. Kiitos selluliitti. Lonkkani ovat rikki. En saa luistella, juosta, hiihtää, kävellä pitkiä matkoja ilman että järkyttävä kipu valtaa jalkani. Säärissäni on penikkatauti. Koko jalkani ovat käyrät varpaista aina sinne lonkkiin asti. Sisäänastunta. Erikoispohjalliset pitäisi olla jokaisissa kengissä, mutta ei minulla vain ole varaa. Käytän normaaleja pohjallisia ja siksi kävelynikin kärsii.

Sellaisilla ja muilla mukavilla mietteillä lähdin tähän vuoteen.
Kiitos 2016 ja tervetuloa 2017 entistäkin sairaampi ja kivuliaampi vuosi...