Kinkun sulattelu postaus

No hei äpärät sekä apinat. Nyt on pakanajuhla vietetty ja sain jopa paketteja vaikka en nyt tiedä olinko edes niin kiltti tänä vuonna. Kuvista löytyy suurinosa lahjoista, loput olivatkin sitten mm. alusvaatteita ynm. joista en erikseen alkanut ottamaan kuvia joulumahaturvotuksen kanssa. Sulatellaan kinkkua tässä blogia kirjoitellessa ja huomenna lähdenkin taas Kuopiossa käymään.

Lahjat mitä nyt tänävuonna sain olivat todella mukavia. Kahvinkeitin oli kyllä paras ja viinilasit, sillä niitä tarvitsee.

Jouluaattona isäni tuli perheensä kanssa Helsingistä käymään, toi jouluruoat ja syötiin yhdessä äitipuolen ja pikkuveljen kanssa. Mukaan tarttui myös heidän kissat, sillä he olivat muutaman päivän poissa kotoa, olivat menossa isoveljeni luokse myös näin Joulun takia. Isä toi minulle myös uuden sängyn sillä edellinen oli 'lainassa' veljeltäni joka lähti samalla kyydillä sinne takaisin. Vanha rautainen vierassänky vaihtui runkopatja sänkyyn. AHNAM ♥

Isältä sain myös muutaman paketin joista olen kiitollinen. Paketeista paljastui ihana taulu ''Do more of what makes you happy'' mikä pääsi heti seinälleni, sillä kyllä minä tuollaisista vaan kovasti tykkään. Simppeleitä ja kivoja sananlaskuja.
Toisesta paketista ilmestyi Kaypro shampoo ja hoitoaine järkyttävän isoissa puteleissa. En tiedä tästä merkistä mitään, mutta pitää ottaa selvää, että olisiko tämä hyvä minulle. Mitävaan en hiuksiini tunge sillä ne ovat aika vaurioituneet yläaste ajan värjäyksistä. Jos nämä eivät minulle sovi niin saatan ne jopa arpoa täällä tai lahjoittaa jollekkin ystävälle.

Viinilasit sain isältä ja veikkaan, että lahjaidea lähti Facebook-päivityksestä jossa valitin että joudun juomaan viiniä perus laseista kun viinilaseja ei vielä ole. Sain sitten avata paketin mikä sisälsi neljä Vivo merkkistä lasia. Merkistä en ollut ennen kuullut, mutta aion ottaa siitä hieman selvää tässä kunhan jaksaisin(heh, laiska).

Sain heiltä myös hieman Aloe Vera tuotteita. Argi+ ravintolisän joka tuoksuu hurmaavalle mustaherukalle. En ole vielä maistellut kun en kovin nyt sitä vielä tarvitse, mutta kunhan pääsen taas arjen ja treenien makuun niin aion tätä kokeilla. Pakettiin kuului myös Aloe mehu, makuna nektariini. Ennen olen juonut persikkaa, mutta hyvä tekee vaihdella välillä.

Aamupäivä meni isän, äitipuolen ja pikkuveljen kanssa turisten, syöden ja kissoja ihmetellen. Isän kaksi kissaa olivat leikattuja kolleja jotka päätimme päästää vapaaksi asuntooni minun omien turrukoiden keskelle. Toien isän kissa, Musse on minun kasvatti ja Maniacin veli joten siitä se idea lähti, että jos sisarukset tapaisivat pitkän ajan päästä. Musse oli meillä muita pentuja pidempään jotka lähtivät uuden vuoden aikaan koteihinsa kun taas Musse jäi meille Helmikuuhun asti kun isäni ilmoitti että he voivat sen ottaa. Oli mukava taas nähdä kollipoikaa.

Oli haistelua, murinaa ja sähinää, muttei kynttä kertaakaan näytetty mikä oli hienoa. Kun isäni lähti perheineen jäin muutamaksi tunniksi itsekseni ja kauhukseni huomasin että Suzulla, valkealla kissallani pamahti heti kiima päälle. Voi sitä huutoa! Leikatun kollinkin haju taitaa siis laukaista tyttöjen kiimoja nähtävästi. Noh, tämän kiimapyllyn kanssa eletään taas jonkin aikaa.

Illemmasta ovikelloni soi ja kävin avaamassa oven ihanalle poikaystävälleni. Pitelin Ruusua sylissäni sillävälin kun Riku asteli sisälle ettei se pyörisi jaloissa ja haukkuisi. Meillä oli perinteiset halit ja pusut taas kehissä kun koiran laskin alas. Oli taas kamala ikävä vaikka pari päivää sitten olimmekin nähneet. Niin siinä vaan käy, että ikävä painaa heti sillä sekuntilla kun toinen tekee lähtöä. Onneksi Riku oli nyt siinä, vieressäni, viettämässä Joulu-iltaa kanssani.

Katselimme muutaman jouluelokuvan kuten Joulutarina ja Napapiirin sankarit telkkarista ja joimme kahvia sekä sensellaista. Riku halusi kokoajan että avaisin ne pari pakettia jotka hän minulle toi. Minulle vaan iskee aina ramppikuume näinkin pienestä asiasta. Käskin hänen sitten avata oman pakettinsa samalla niin pystyisin avaamaan omani. Im funny/wierd that way.

-''No mitä hittoa nyt..!? Riku..''

Kuului kun repäisin paketin auki ja näin mitä siellä oli.. Isosta paketista, jota kauhistelin aiemmin paljastui uusi kahvinkeitin ja olen todella kiitollinen tästä, koska edellinen keitin oli jo menossa rikki, sen sain isäni kautta käytettynä ja se oli jopa suloisen pieni. Ennen mulle ei olla ostettu tälläisiä lahjoja ja varsinkaan kukaan ystävä/tuttu. Ehkä veli, isä tai äiti.
Mutta en kyllä yhtään valita.. Nyt on hyvä vehje(ehkä jopa liian moderni mulle digitaali näyttöineen, mutta kyllä sitä oppii käyttämään) mitä käyttää, kiitos ihana ♥
Rikulle olin ostanut Granaatti mukin lahjaksi ja taisi tuo siitä tykätä, ehkä. Kyllähän siitä tuli kahvia juotua sinä iltana ja seuraavana päivänä. Toinen lahja ei kerennyt jouluksi perille ja toivon, että jos se tipahtaisi postiluukusta ennen uuttavuotta.

Ainiin! Sain myös SUPER suloisen Bukowski nallen. Bukowski on merkki mitä mulla on ollut muutama nalle jo ennestään, mutta tämä on kyllä suloisin niistä. Minä en siis keräile, mutta rakastan nalleja ja pehmoleluja! Pakettia avatessani Riku höpötteli nallesta;

-''Kun mä en löytänyt sitä kaks metristä ihaa-aasia niin mä otin sulle tollasen.''

Kyllä mulle tais muutama kyynel vierähtää poskelle kun näin tuon söpöliinin sieltä paperin takaa. En ehkä vieläkään saanut sitä mahtavaa Ihaata, mutta tämän parempaa lahjaa en olisi voinut kyllä toivoa.
♥

Loppuilta meni taas leffojen ääressä, syödessä ja tuon uuden keittimen käytön opettelua. Sain myös puhelun äidiltäni joka kyynel silmissään kiitteli antamastani lahjasta. Teetätin äidille mukin missä oli kuva Puffe & Elli koirasta, äidin lempikuvasta. Oli todella kiva fiilis kun hän tykkäsi lahjastaan.

Tälläinen oli minun jouluni ja lahjat mitä siitä seurasi. Ehkä paras joulu pitkään aikaan. Nyt vaan odotellaan uuttavuotta!

Joulufiilis ja vitutus

Mun joulufiilis on kyllä täysin kadoksissa. Se ei johdu siitä että mulla ei olisi joulukuusta koristeineen taikka tuosta lumettomuudesta, vaan ihan mun omasta pääkopasta. Olen laittanut ihan pikkusen joulua tänne kämppään jollain kuusenkoristeilla, mutta niitäkin vähän ja niin ettei kissat niistä pääse repimään. Olen myös leiponut.
Tein ensimmäistä kertaa ikinä itse piparitaikinan ja tein siitä tietty pipareita. Tuoksu valtasi asuntoni ja maistoin muutaman kakkusen glögin kera. Missä joulufiilis? Täysin tipotiessään. Voiko joku samaistua?

Saanen myös hieman avautua taas. Mua kyrpii hyvin suunnattomasti taas mun puhelimen ja facebookin täyttämät känni/baari viestit.

-''Ollaan porukalla baarissa!''

-''Lähdettiin kaverin kanssa juomaan, harmi kun et ole täällä''

-''Nyt juhlitaan''

Hyvä, hienoa, ihanaa. Pitäkää tämä omana tietonanne, sillä tätä akkaa kyrsii ettei ole ystäviä joiden kanssa tehdä samaa tai edes sellaisia jotka kutsuisivat minut mukaansa. Saatan puhuakkin mukavia siinä kun intoilette juomistanne ja hyvästä seurasta. Eipä mulla muuta tekemistäkään täällä kotona ole kun näpyttää teille vitutuksissani ettei minua kutsuttu mukaan tai en pääse tulemaan. Nytkin voisin olla yöelämässä, mutta ei minua sinne haluta kun ei kutsutakkaan. Näpytellään vaan, että vittu ko on kivaa kun ollaan täällä ja voi harmi kun oot siellä. nyyh niisk.

Hyvää joulua. maybe not

It would be today

If i just, for one day could be somebody i'm not.

Somebody who has lots of friends.

Somebody who doesn't need to be alone.

It would be today.

Tired of this pain,

tired of feeling down,

tired of everything.

I just need someone to hold but that's always too much to ask.

Everyday i'm by myself,

sometimes there's a chance to go out and laugh.

But that's not what i'm asking for now.

Just a friend..

One who could hug me and i could heal. 

It's just that, being alone is all i fear..

Do you see my pain, do you  see my tears?

That's all i have.

If you don't see it, look closer.

I see it in every picture, in every text i write.

I can hear it in my voice, in my laugh and when i sing.

If you're one of those who just laugh about depression,

you don't really know what it is.

When everything looks bright,

it might all just come crasing down.

When i crash i don't want to be alone.

I want somebody just to be there for me.

I maybe don't want to talk but i just want to hug and feel loved.

It isn't easy for us just to crash.

I crashed in the market, i crashed when i was walking my dog.

I couldn't do anything but just to cry and fall down.

Maybe there's a rainbow somewhere now and i could find it,

walk at the end of it and find someone.

TJ0 +3

klo: 17:26; Inttileskeys on monelle tuttu sana ja kokemus. Itselläni tämä on koettu kahteen kertaan ja ensimmäinen kerta oli pidempi, mutta silloin olin vielä yläasteella ja minulla oli tekemistä, joten aika meni nopeasti.
Nyt taas vaikka olenkin ollut todella vähän aikaa inttileskenä, tuntuu aika todella pitkältä. Tykästyin vaan niin kovasti tähän ihmiseen joten sitämukaa ikäväkin nousi. Tänään odotus kuitenkin loppui, mutta jäin ryyppyleskeksi vielä kolmeksi päiväksi sillä miehet lähtivät puhaltelemaan nollia Tahkolle. 347päivää takana joten pitäähän sitä vielä kerran heittäytyä tuttujen kanssa yhteen ja juhlia, kunhan ei tule homona takaisin. Haha!!

Itse olen hyvin iloinen miekkoseni puolesta ja jopa ylpeä vaikkei olla oikeasti ja reaalisesti(onko tämä oikea sana??) tunnettu pitkään on tässä kuukausien aikana tutustuttu joten voin jopa näinkin sanoa. Nyt vaan vielä viimeiset päivät odotusta kunnes ovikello soi ja pääsen taas ihanan miehen syliin. Onneksi Ruusu-koira tuli tiistaina kotiin niin on jotain muuta mietittävää ja ihan äitini osti minulle jopa viinpullon, joten pitäisiköhän sekin avata kynttilöiden keskellä näin 'juhlapäivänä'?

klo: 22:24; Ketä mä huijjaan, mulla on taas ihan paska olo. Se ei nyt johdu mistään muusta kun jostain ruuvvista mun pääni sisällä. Itkettää ja kaipaan jotain ketä halata eikä mulla taaskaan ole ketään ja koiran takia en voi lähteä minnekkään. Kävin suihkussa parkumassa mikä yleisesti auttaa, mutta ei nyt. Tekis vaan mieli taas vaihteeksi kadota... Joku yrittää piristää mua huonoilla vitseillä. Pimahdin. Miksi just nyt taas tämä meni näin kun pitäisi olla iloinen toisen puolesta niin oonkin vaan pillittävä ja tyhmä yksinäisyyttään parkuva akka?

Olen onnellinen, mitä sä luulit?

Heippati hei ja hellanlettas. Nyt on ollut niin paljon äksöniä elämässä että oikeen ihastuttaa. Minua on heitelty ympäri suomea näin kropallisesti ja mieli on käynyt pilvilinnoissa asti.

Perjantaina 04.12 alkoi matka kohti Helsinkiä mutta välietappina oli Mikkeli jossa yövyimme Elli-koiran ja näyttelyporukan kanssa, eli Ellin kasvattajan ja hänen siskonsa. Paikanpäällä oli yhteensä kuusi koiraa ja voitte vaan arvata mikä ihana häly siellä oli.
Matka meni sutjakkaasti ja yöllä ei sitten saatu kunnolla unta kun aamulla oli jännät paikat edessä. Näyttelyhin lähdimme lauantaina neljältä aamulla ja olimme messukeskuksella kokopäivän, olimme aamupäivän näyttelyiden puolella ja kun oma poppoomme oli saanut koiransa näytettyä siirryimme syömään koiramessujen puolelle. Isossa ihmismassassa oli hankala olla, mutta ihme kyllä yhtään paniikkikohtausta en saanut. Söimme 15€ maksavassa buffassa(pretty expencive?) ja kävimme kiertämässä messukojut minne taisi mennä vähintään kolmekymppiä rahhoo ja siitä illalla lähdettiin taas Mikkeliin yöksi.

Sunnuntaina lähdettiin ajamaan takaisin Savoon ja tiputimme Ellin matkanvarrella takaisin äidilleni ja jatkoimme siitä Kuopioon missä minun oli määrä jäädä pois ja jatkaa junalla kohti kotia. Olisin joutunut odottaa junaa asemalla messukassien kanssa kaksi tuntia, mutta onneksi ystäväni pelasti perseeni palelemiselta. Hän tuli hakemaan minut asemalta ja kävimme ostamassa ruokaa ja illemmalla ajelimme Kuopiosta Suonenjoelle hänen autollaan. Onneksi kys. ystävällä oli asiaa seuraavana aamuna kotikaupungissani niin sain oikein kotiin kuljetuksen, haha!
Seuraavana aamuna olin todella väsynyt ja nukuin jopa kolmeen asti pävällä ja kun nousin sängystä meinasivat jalat pettää mutta kävin suihkussa ja join kupposen tai pari kahvia ja selvisin matka väsymyksestä.
Sain olla peräti pari päivää kotona kissojen kanssa kunnes oli taas matkattava toisaalle, nimittäin Kuopioon inttimieheni luokse. Oli todella kiva nähdä häntä kahden viikon jälkeen. Junassa oli hieman haikea fiilis taas yksin jäävistä kissoista, mutta tiedän, että ne pärjäävät hyvin itsekseen vaikka Maniac onkin nurkkaan kusija, mutta ainahan voi siivota kun palaa kotiin.
Asemalla jälleennäkeminen oli ihana. Pusuja ja iso halirutstus. ♥

Kävimme tiputtamassa Rikun kaverin kyydistä ja suuntasimme hänen kämpillensä. Sinne on jotenkin jo luonnollista mennä, onko tämä paha? Ylläripylläri yhteinen aikamme alkoi normaaleissa merkeissä mistä saatatte arvata tai sitten ette, mutta mitäpä nyt kaksi ihmistä voi yhdessä tehdä.

Päädyimme samana iltana lähtemään illanistujaisiin Rikun ystävän luokse missä oli ennestään tuttuja naamoja joihin tutustuin hieman Halloweenina. Kaupan kauttahan sinne piti mennä ja minä siideripissiksenä ostin 6-packin leguanaa. Jes!
Ilta meni tosi mukavasti rupatellessa ja pelatessa juomapelejä kuten Hitler ja bussikuski. Humalaanhan sitä tultiin mutta empähän valita sillä oli todella mukavaa tutustua ihmisiin joista Riku pitää. Niin pidän minäkin. Ihania ihmisiä. Purr~
Ilta jatkui Rikun luona Breaking Badia katsellessa ja sitten aloimmekin nukkumaan ja nukuimme seuraavaan päivään. Hupsis kun piti tehdä kaikkea mahdollista se päivä, mutta minkäs sille mahtaa että toisen kainalossa on niin ihana olla ja nukkua jopa sitä rapulaakin pois.
Herättyämme kävimme ostamassa sille illalle juomiset, sillä olihan touhutorstai!(voi ei..) Sitten McDonaldsin autoluukulta purilaista ja pirtelöä. Riku päätti että käymmä hänen lempipaikassaan syömässä roskaruokamme ja kun hän ajoi auton pienelle kääntöpaikalle ja näin Kuopion valot järven toisella puolella oli aika ihana olo. Siinäpä sitä olin ihanan, komean, oman inttimieheni kanssa syömässä ihastellen välkkyviä valoja taivaanrannassa. ♥
Myöhemmin lähdimmekin sitten taas Rikun ystävän luokse aloittelemaan touhu-torstain menoja jonne emme loppujenlopuksi edes edenneet. Olimme muutamisen tunnin porukalla pelailemassa taas juomapelejä ja kun juomat alkoivat loppua lähdimme ulos. Päätimme sitten mennä katsomaan Kuopion uuden yökerthon jolla oli avajaiset juurikin meneillään. Club 007 oli todella kiva paikka, halpa ja muutenkin hyvässä seurassa mikävaan räkälä toimii, eiks jea? Hyvää musiikkia tuli jatkuvasti ja minulle iski se humalatila, että tanssittaisi ihan kamalasti mutten yksin pysty tuosta vaan menemään ja heittää lannetta. Jotenkin kuitenkin päädyin tanssilattialle vetämään hikeä pintaan kun muut menivät tupakalle. Tuli yksinäistä, pöytäämme tunki iso joukko ja minun oli pakko nousta siitä sitten loppujenlopuksi joten nappasin laukkuni ja Rikun puoliksi juodun kaljan mukaani ja menin tanssilattian viereen fiilistelemään ja yht'äkkiä olinkin sitten tanssimassa ihmisten keskellä. Ylitin itseni, mutta kässissähän se taitaakin olla helpompaa.
Tanssiminen loppui kuitenkin lyhyeen kun meidän kyytimme tuli meitä viskaamaan takaisin kämpille. Siitä sitten naamapesun jälkeen nukkumaan Breaking Badin avustamana. Ja tietysti sen ihanan ihmisen kainalossa.
Tänään, 11.12 heräsimme suht aikaisin ja suuntasimme kohti Matkusta suunnitelmissa vähän shoppailla ennen junaan hyppäämistä. Itse olin kotiin menossa ja Riku Tamperetta kohti joten pääsimme matkustamaan ensimmäiset 30min yhdessä. Matkuksessa kiertelimme ympäri ämpäri ja saimme jopa ostettuakin jotain. Kohokohtana ehkä se, että käveltiin käsikädessä. Pian pitikin suunnata autolle ja junaan kohti kotia. Junassa taas haikein mielin katselin Rikua ja huokailin, että kohta ollaan taas erossa. Mutta nyt onkin viimeinen kerta kun herra lähtee inttiin, Tampereen reissunsa jälkeen siis. Siitä alkaa vapaan miehen elämä. Mitäköhän sitten tapahtuu? Toivottavasti vaan pelkkää hyvää.
 
En tiedä olenko liian imelä ihminen, mutta oon vaan tosi onnellinen. Voitinkohan lotossa tai jotakin kun sain vierelleni näinkin komean miehen? Vähän pidetään vielä piilommassa se, että seurustellaan, mutta tietysti ne tärkeimmät tietää jo mistä on kyse. Itseäni ihmetyttää miten 'hyppäsin' suhteeseen vaikka tarkoitus oli sinkkuilla, mutta näinhän se vaan menee, että sitä ei ikinä tiedä mitä seuraavana päivänä tapahtuu. Mutta tätä en kadu. En tippaakaan, sillä ihaninta aikaa ikinä.

Voihan Joulukuu

Nyt on se aika vuodesta kun kaupoissa kuuluu joululaulut ja jokapaikassa on jouluvaloja ja koristeita. Led valot olen aina halunnut mutten vaan ole koskaan hankkinut. Sellaiset olisi kiva ripustaa vaatetankoon ja parvekkeelle muita ihastuttamaan, mutta itse en pidä joulusta kamalasti.
Koristeet ovat kivoja mutta kissani repisivät ne riekaleiksi.
Joulukuusi olisi ihana mutta kissat kaataisivat sen.
Kissat. Joulun ja juhlan pilaajat! Vappunakaan ei pysty pitämään koristeita kun ne repivät kaikki riekaleiksi. Mutta en syytä turhaan, ne ovat rakkaita enkä niistä ikinä luopuisi. Minun on vaan pitänyt opetella elämään ja nauttimaan näistä juhlapyhistä eritavalla. Onneksi kissat eivät ole vieneet minulta kynttilä iltoja. 

 Minulla on ollut joulumieli päällä jonkin aikaa, olen osanut joululahjoja ja paketoinut niitä innoissani, pitänyt villapaitaa ja villasukkia.

Tilasin EMPn verkkokaupasta itselleni muutaman joululahjan tuossa jokuaika sitten ja kun ne saapuivat en voinut olla hymyilemättä. Rakastan varsinkin tuota punaista pipoa, niin mukava ja lämmin.

 Kävin alkuviikosta moikkaamassa hevostani Supermiestä ja tarkoituksena oli päättää sen kohtalosta. Herra on käyttäytynyt huonosti ja jopa vaarallisesti ja lähdin katsomaan missä kunnossa hevonen on. Tuli ilmi että Superi on vieläkin niin riippuvainen minusta että se menee sekaisin jos en ole sen kanssa tekemisissä. Etukaviostakin taitaa puhjeta kaviokuume, tai siltä se näyttää ja oireilee siihen mallin. Jos nyt lähtöni jälkeen tuo kaakki sekoaa tai jalkaan puhkeaa se kuume niin se on viimeisen matkan aika. Iäkkään hevosen kanssa en lähde hoitamaan kaviokuumetta sillä se on hyvin kallista hommaa.
Onneksi kotimatkalla nappasin mukaani Elli koiran jonka kanssa on ollut pirteä olo. Huomenna on lähtö tästä joelta Kuopioon junalla ja sieltä hyppäämme Ellin kasvattajan kyytiin kohti Mikkeliä. Lauantai aamulla neljän aikaan lähdemme ajamaan kohti Helsinkiä ja koiramessuja. Elli-Nonparelli on ilmoitettu näyttelykehään ja kyseessä neidin toiset viralliset ja vieläpä pitkän näyttö ajan jälkeen hieman jännittää, että muistaako se enää miten siellä käyttäydytään. Tänään oli turkin puunausta ja pitkiä lenkkejä tuon koiran kanssa ja tässä tulee vaan ikävä Ruusua joka jäi äitini luokse vielä hetkeksi kun lähdemme Ellin kanssa koitokselle. Neiti tulee kotiin pian ja siitä olen iloinen.