Miksi

Tänään, oli hyvä päivä. Ihana aamu ja kaunis ilma. Kunnes illalla pääni meni ja naksahti taas. Minun piti vain lähteä pois. Vaikka olisin niin halunnut olla hiljaa ja jäädä viereesi. Kävelin innoissani luoksesi, sinne saapuessani jokin meni taas pieleen. Suuni soi vaikka halusin olla hiljaa. Tai pikemminkin näppini olivat tulessa näpytellessäni tyhmiä tekosyitä miksi minä lähdinkin taas itkien ja vitutuksissani vaikka minun oli tarkoitus jäädä viereesi, herätä aikaisin aamulla ja katsoa kun lähdet töihin, toivottaa hyvää työpäivää. Päädyin kuitenkin latomaan tekosyitä ja syytöksiä ilman järkeviä, OIKEITA syitä.

Kysytkin varmaan että miksi lähdin. En tiedä. Syytin sinua taas turhista asioista mitkä olisin oikeasti halunnut olla sanomatta sillä nekään eivät olleet taaskaan totta. Minun piti vain olla taas se draamakuningatar ja pilata kaikki. Miksi aina hyvän päivän päätteeksi kaikki menee pilalle.

Tänään, oli hyvä päivä. Pitkään aikaan. En ole syönyt hyvin moneen viikkoon taikka nukkunut kunnolla moneen päivään, saatika sitten ollenkaan. Painoni on pudonnut ja olen heikko, mutta jotenkin syömättömyys tuntuu saavutukselta. Viimeyönä heräilin ja en saanut unta mutta jotenkin nukahdin edes hetkeksi kun otit minut syliisi ja tuhisit korvani vieressä. Kannoit minulle pizzaa alakerran pizzeeriasta ja käskit syömään vaikka se tuntui pahalle. Pidit minusta huolta. Piristit oloani vain olemalla vieressäni.
Mutta miksi sitten kun on hyvä olla.. Miksi juuri silloin pääni päättää taas räjähtää. Pilaan kaiken vaikka en haluaisi, oikeasti. Haluan vain olla hiljaa, hymyillä ja olla vieressäsi. En halua avata suutani päättömyyksien takia ja tuoda pahaa oloa meidän välillemme. Kysyn taas, miksi?