Mistä tietää, että on manian rajoilla? Siitä, että ei vain jaksa tehdä mitään. Et pääse sängystä ylös, et jaksa panostaa ulkonäköösi, imuroida, tiskata, siivota ja sinua ei vaan kiinnosta pätkääkään tiskipöydällä leuhkaavat roskat, kissanruoka purkit sekä likaiset astiat. Lopetit lääkkeesi.
Kun menet ulos, et oikeasti halua mennä. Koirat on käytettävä vaikka paperipussi päässä.
Itse piiloudun isoon takkiin, kaulahuiviin, pipoon ja huppuun. Nama peittyy ja iso takki ei näytä muotoja kenellekkään, oletko laihtunut vaiko lihonnut. Itsesi mielestä olet aina vaan lihonnut, ulkomuotosi inhottaa sinua. Haluat olla kaunis, edes siedettävä. Ei, peilikuvajaisesi hajottaa viimeisetkin toivon pirstaleet tuhkaksi.
Mielesi tekee mieli vinguttaa korttia ja tilata itsellesi kaikkea kivaa, mutta turhaa tavaraa. Mutta jos rahaa ei vaan ole? Sitä ei ole koska sitä ei koskaan tullut, koska kelalle lähettämäsi dokumentit ovat viallisia ja sieltä ei tule mitään muuta kuin hylky. Sieltä ei tule pyyntöä, mitä puuttuu ja mitä täytyy muuttaa. Ei sinun täytyy itse hyvä ihminen ymmärtää mitä teit väärin ja mitä et ollenkaan.
Sinua kiinnostaa yksinäisyys, haluat itkeä mutta se ei ole enää mahdollista. Olet kuiva, tyhjä kuori.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti