Ulkomuotoni ja olemukseni on läpimätä. Pääni on sairas, sekä myös kehoni koska en huolehdi siitä vaikka pystyisin, mutta koska pää on sairas en jaksa.
Mitä vihaan itsessäni? Kaikkea mitä minussa on. Ääntäni, jalkojani, varpaitani, kantapäitäni, kynsiäni, hampaitani, lonkkiani, reisiäni, pohkeitani, mahaa, takapuolta, rintoja, kylkiä, selkää, käsiäni, sormiani, korviani, leukaani, otsaani, silmiäni, hiuksiani, kulmakarvojani, huuliani, suupieliäni sekä poskiani. Jäikö jotain kertomatta? Vihaan sitäkin.
Ääneni on mitä on, sitä en voi muuttaa. Pääni on mitä on, sitä voin muuttaa mutta siihen tarvitaan leikkauksia sekä rahaa, helvetisti rahaa. Iso otsa, leveät poskipäät ja sitäkin leveämmät leuat. Hampaat ovat mädät. Videlä edessä lähes 1300€ hoidot korjauttaa ne, jotta voisin syödä normaalisti.. Hiukset, huonosti hoidetut hamppu kutrit joita pyrin hoitamaan, mutta siihenkin tarvitaan kalliita hoito aineita.
Hankin tatuoinnin, miksi? Lähinnä koska ne ovat yksi fetisseistäni, mutta ehkä myös siksi että tuntisin itseni siltä alueelta kauniiksi. Tykkään tatuoinnistani mutten näyttele sitä, koska häpeän vartaloani yli kaiken. En pidä siitä jos avopuolisonikaan tulee halailemaan minua takaapäin ja istun kyyryssä, niin että kaikki ihra makkarat ovat kourittavissa. Kun seison suorassa, saa halata. Välillä ylpeilen tatuoinnillani ja pidän napapaitaa(jonka vedän niin alas ettei mitään näy kun ihmisiä tulee vastaan) tai vilautan sitä ihmisille jotka sen haluavat nähdä. Muuten se pysyy visusti piilossa, koska minä itse vaate kuoreni alla.
Minulle kirottiin norsun kokoiset reidet ja ne on täytetty selluliitillä. Mitkään housut eivät mahdu jalkaan tai sitten ne ovat muualta aivan liian isot. Housut ratkeavat aina haaroista. Istuessa reidet pursuavat toisen istumapaikalle. Lihaksia jäykistäessä takapuoleni näyttää 90 vuotiaan naisen naamalta. Kiitos selluliitti. Lonkkani ovat rikki. En saa luistella, juosta, hiihtää, kävellä pitkiä matkoja ilman että järkyttävä kipu valtaa jalkani. Säärissäni on penikkatauti. Koko jalkani ovat käyrät varpaista aina sinne lonkkiin asti. Sisäänastunta. Erikoispohjalliset pitäisi olla jokaisissa kengissä, mutta ei minulla vain ole varaa. Käytän normaaleja pohjallisia ja siksi kävelynikin kärsii.
Sellaisilla ja muilla mukavilla mietteillä lähdin tähän vuoteen.
Kiitos 2016 ja tervetuloa 2017 entistäkin sairaampi ja kivuliaampi vuosi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti