City bitch baby

Nyt oon kaupunkilainen. Pienenä penikkana viimeksi asuin kaupungissa, Pukinmäessä Helsingissä, siitä Kulomäessä, Malmillakin jossain välissä toukkaiässä sekä Korsossa.. Hesalainen aina sinne kuudenteen luokkaan asti. Senjälkeen on tullut asuttua pienissä tuppukylissä kuten Leppävirta, Outokumpu ja tämä viimeisin Suonenjoki. Aina kun olen muuttanut uuteen paikkaan ovat ne tuntuneet kodilta heti. Suonenjoeki ei koskaan tunutunut kodilta, mutta mites nyt Kuopio?

Ehkä täytyy totutella pari päivää, että tästä tulee jotain. Sen nyt ainakin tiedän, että suuri ja raskas taakka on selästäni ja päästäni kadonnut. Ei tarvitse enää miettiä lähteekö kauppaan peloissaan ja ottamaan vastaan huutoa sekä vihaisia katseita. Nyt voin mennä minne vain ja kukaan ei toivottu ihminen ei voi minuun törmätä. Olen vapaa vainosta ja tiettyjen ihmisten kautta levinneistä valheista.

Mitäpä muuta? Muutto meni hyvin vaikka Suonenjoelle jäikin vielä pari keittiö laatikkoa omasta huolimattomuudesta, mutta nekin käymme vielä hakemassa ja sitten luovutan avaimeni. Kun lähdimme joelta ajamaan Kuopioon oli kaksi autoa peräkärreineen täynnä, jalkotilassa ei ollut tilaa enää yhdellekkään laatikolle, istuimme oudoissa asennoissa ja kissat olivat kopassa sylissäni. Peräkärrin koppakin aukesi juuri ennenkun kurvautimme pihasta pois ja onneksi taka tuleva veljeni tööttäili meille että nyt on jokin vinossa. Koppa kiinni ja mänöx!

Kuopiossa sitten tavaroiden purkaminen vei aikaa kun kärräsimme laatikoita pienellä hissillä neljänteen kerrokseen. Ja autojakaan ei saatu parkkiin oven eteen koska siihen oli kärrätty lunta. Kymmenisen metriä autolta kannettiin laatikot aulaan ja siitä hissiin. Onneksi kaikki sujui kuitenkin hyvin sekä ripeästi ja mitään ei mennyt rikki. Valtavan iso kiitos muuttoporukalle ja eikun laatikoiden purkuun!

Kaaos oli kamala. Hyi. Pian kuitenkin asunto alkoi näyttämään hieman kodilta kun hääräsin parisen tuntia niiden parissa, kasasin muutaman hyllyn ja täytin keittiön kaapit. Illemmalla sitten lähdin vielä katsomaan poikien biljardin peluuta läheiseen baariin ja siitäpä jouduinkin auton kyytiin ja lähdimme 'ryyppäjäisiin' erään Rikun kaverin luokse, minä tosin olin ilman juomia liikenteessä koska tili näytti tyhjää ja en arvannut että joudun vielä sellaiseen tilanteeseen. Onneksi sain shotteja ja yhden kaljankin vetäisin. Pienessä hiprakassa sitten omaan, uuteen kotiin ensimmäistä yötä viettämään. Onneksi ei tarvinnut sentään yksin nukkua isossa asunnossa kun tuo ihana mies tuli viereeni nukkumaan.


Tämä päivä onkin sitten nukuttu pitkään, muuttolaatikot annettu eteenpäin ja käyty viimeisillä rahoilla ostamassa ruokaa. Huomenna sosiaalitoimiston ja kelan oville näyttämään lappuja että alkaa rahat täälläkin päässä rullaamaan ennnkuin löydän töitä tai pääsen nuorisopajalle, tai minne nyt ikinä. Sossupummina en haluaisi elää ja täytyyhän sitä ihmisen jotain sentään tehdä!

Etsin tällähetkellä vuokrahevosta taikka ihmisiä jotka kaipaavat hevosiensa kanssa apuja tallitöissä yms. Jospa joku kiva hevonen sattuisi silmään niin pääsisi taas ratsastamaan vähän useammin. Haaveena päästä vielä kisaradoille joku kaunis päivä kunhan ruostuneet taidot terästetään.