lauantai 2. tammikuuta 2016

Alkomahoolia, Woodstock ja kirppusirkus


Vihdoin kotona. On tullut reissailtua Suonenjoki-Kuopio väliä nyt hyvin tiuhaan tahtiin ja on ihana istahtaa kotisohvalle, hörpätä kahvit kissa sylissä. Ei Kuopiossakaan mitään vikaa ole, mutta on se koti aina koti.
Ollaan käyty Ruusun kanssa Rikun luona ja voisi jopa sanoa että asuimme siellä viikon.. Kävimme välissä kotona, mutta sitten piti taas lähteä reissuun. Maanantaina 28.päivä kävimme Rikun ystävien kanssa ryypyllä. Sinä aamuna mulla ei ollut kauheen positiivista ajatusta siitä hommasta tai edes koko päivästä. Noh, ilta meni ihan mukavasti vaikka ahdisti tosi paljon aika-ajoin. Ilta loppui sitten paniikkikohtaukseen, juoksin sisältä ulos sukkasilleni panikoimaan ja huutamaan. Näin jälkeen päin hieman nolottaa, että romahdin ison porukan edessä ja vieläpä sellaisten jotka ovat Rikulle tärkeitä, mutta en minä näillekkään voi yhtään mitään. Joskus sattuu ja tapahtuu liikaa että mun piäni piä ei vua kestä.


Vietimme Rikun luona muutamisen päivän ja suunnittelimme uuttavuotta ja päätimme lähteä sitten teemabileisiin, taas yllätys, Rikun kavereiden järkkäämiin ryyppäjäisiin. Ensin olin hieman epäileväinen asiasta, mutta toisaalta olin innoissani, että kyseessä oli TEEMAjuhlat. Tykkään pukeutua ja se on kivaa, sentakia harrastankin cosplayta. Nyt vaan ei ollut kamalasti aikaa keksiä hyvää pukua vaan napata kaapista mahd. teemaan sopivaa kudetta ja pistää ne päälle.

Kävimme Ruusun kanssa kotona 30-31.päivä ja sinä yönä etsin ja kavioin ja mietin pääni puhki asuvalintaa. Aiheenamme oli Woodstock, mikä oli aluksi järkytys mutta ihan kiva kuitenkin. Juhlissa oli monta 'ryhmää' jotka pukeutuivat eri aikakausiin kuten mm. kivikausi ja tulevaisuus.

31.päivä suuntasimme aamusta takaisin Kuopioon Ruusun kanssa, bussilla. Olin yhden aikaan perillä ja Riku oli vastassa asemalla josta kiiruhdimme viemään Ruusun hänen kämpillensä ja siitä lähdimme elokuviin katselemaan vihdoin sen uuden Star Warsin mitä olimme suunnitelleet. Hyvin mielenkiintoinen lähtö kun Riku huikkasi että siellä oli vain 10paikkaa enää vapaana. Lähdimme pika-pikaa kävelemään kohti Kuopion Scalaa ja todella mukavasti sattui vielä viimeiset viereiset paikat salista. HUH! Itse olin hyvin väsynyt edellisestä yöstä kun etsin vaatteita uv juhliin ja en saanut kunnolla untakaan. Vain yhden kerran meinasin nukahtaa ja mutta siis, aivan huikee leffa!


Leffan jälkeen suunnattiin kaupan kautta kämpille valmistautumaan iltaa varten ja tuo hölömö ei ollut keksinyt mitä laittaa päälle vieläkään. Siinäpä sit tuumailtiin yhdessä että mitä herra laittaa päällensä. Ihan hyvä hippi siitä tuli peruukin ja reikästen housujen kanssa. Meillä oli myös kyyti ongelmia mitä ei ensin meinattu saada, mutta kyllä Riku keinot keksi ja päästiin paikanpäälle missä odotti jo lauma ihmisiä.

Ilta meni tosi mukavasti ja mun täytyy kehua juhlien järkkääjiä, olivat panostaneet kyllä hienosti ja ei voi olla muuta kun kiitollinen, että tämmönen junttikin pääs mukaan vaikka loppuillasta tuli taas vähän ahdistuneisuutta. Onneksi vuosi tuli vaihdettua oikein mukavasti ja spontaanisti, niinkuin nuo vetäjätkin kehotti, että niin tehdään ja niin sitten tehtiinkin.

Rikun luokse lähdettiin taksikyydillä ja syöpöttelyn jälkeen alettiin nukkumaan. Mutta me nukuttiin sit seuraava päivä kokonaan mikä oli oikeestaan hyvä niin vältyttiin rapulalta. Koira ei kyllä arvostanut ja pahoittelinkin sille kun tuli nukuttua sekä taisimme siivota muutamat kuset lattialta. Noh, oma moka.


Eilen sitten oli aikainen herätys ja nokka kohti Kurkimäkeä ja KPSHn järjestämiä mätsäreitä, eli leikkimielisiä koiranäyttelyitä jonne menin äitini kanssa sekä meidän koirapoppoon, koirablogista voi käydä lukemassa juttua jos kirppukasat kiinnostaa!

Tänään onkin sitten hieman raskaampaa ajateltavaa. Minulla on nimittäin hevosen lopetus päivä. En itse ole paikanpäällä, koska päätin, että kun Supermiehen(hevosen siis) näin viimeksi iloisissa merkeissä niin se saa jäädä viimeiseksi mielikuvaksi tuosta rakkaasta olennosta ja ikuisesta ystävästäni. Enkä pystyisi katsomaankaan kun joku ampuisi herra punaturkin ja minä katselisin hidastetun filmin tavoin miten elämäni hevonen kaatuisi maahan viimeisen henkäyksen myötä. Saattaa olla ehkä jonkun mielestä tyhmää tai jotain muuta negatiivista olla olematta hevosensa luona, mutta minä en vaan pystyisi siihen.

Näihin tunnelmiin ja fiiliksiin.. See you next time!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti