We'll make it out alive

Elämä on riepotellut nyt aika monella laidalla. Enemmän ehkä nyt siellä huonommalla puolella, sillä on käyty läpi muutama kohtaus ja lääkärin vastaanotollakin päädyin käymään jatkuvien mahakipujen takia. Meinasi tulla erottuakin tuossa oman tyhmyyteni takia, mutta onneksi näin ei käynyt sillä olen nyt niin ihanan ihmisen kanssa josta haluan pitää kiinni jos vaan tunne on myös toiselta taholta sama. Stressi on tehnyt tekonsa minuun ja olen ollut huonossa kunnossa niin henkisesti kuin fyysisesti, mutta nyt taas alkaa vähän näkymään valoa tunnelin päässä. Kyllä tästä selvitään!
On tullut käytyä kuvaamassa poikien biljardia, leivottua muffinsseja, tehtyä lettuja ja käyty myös baarissa sekä saatu uusia ystäviä.

 

Tutustuin pari viikkoa sitten Onnelassa veljeksiin jotka pelastivat minut eräältä ahdistelijaltakin siinä välissä. Onneksi maailmassa on myös hyviäkin ihmisiä. Samana iltana oli penkkarit ja porukkaa oli siis juhlimassa jokseenkin paljon. Myös tuo komemapi puoliskoni oli liikkeellä, mutta eripaikoissa kun minä mikä oli harmi, mutta minkäs sille voi. Loppuillasta/aamuyöstä kun en saanut herraa kiinni olin huolissani. Köpöttelin puoli neljän aikaan kotiin ja soittelin matkanvarrella Rikulle ilman vastausta. Päätin suoraan kotoa lähteä sitten hänen kämpillensä Ruusu-koiran kanssa sillä olin puoli kolmelta saanut viestin mieheltä että nähdään sitten varmaankin huomenna ja harmittelua siitä ettei nukuttaisi samassa sängyssä joten hän oli varmaankin suunnannut kotiinsa nukkumaan. Olin niin väärässä. Miestä ei näkynyt kämpillä ja aloin jo pelätä pahinta. Ajattelin jäädä sinne yöksi ja odottaa kadonnutta miestä, kävin suihkussa ja pötköttelin sängyssä miettien, että missä tuo ihminen oikein luuraa. Olin todella väsynyt, Ruusukin nukahti suoraan olohuoneen nurkkaan kuorsaamaan.

Sitten, puhelimeni soi kuuden aikaan kun selailin instagramin ihmeellistä maailmaa. Miekkonen soittelee biljardi klubilta että hänet täytyisi tulla hakemaan kun on niin huonossa kunnossa. Äänestä ei saanut kunnolla selvää ja olin vihainen, mumisin vain takaisin että olin tullut hänen kämpillensä. Puhelimen loputtua mietin että ei se sieltä pysty kävellä 1,4km kämpillensä tuossa kunnossa jos oli jopa oksennellut ja ei pysynyt edes pystyssä. Mietin hetken, että mitä vittua tekisin. En millään olisi jaksanut lähteä kävelemään takaisin keskustaan ja vielä väsyneen koiravanhuksen kanssa kun ei oltu nukuttu kunnolla. Mutta lähdin silti pelko silmissä, että mies lähtee kömpimään ulos ja nukahtaa jonnekkin penkkaan. Ruusu ihmetteli ja katseli pää kallellaan tuhisten kun laitoin taas vaatteita päälle ja kutsuin sen mukaani. 

Matkaan meni jonkun aikaa ja kun pääsimme paikalle koputtelin ovea ja kerroin asiani, meidät päästettiin sisälle, jopa Ruusukin pääsi mukaan. Siellä se miekkonen sitten nukkui kyljellään sohvalla kuola poskella, oksennukset edessään. JES. Noh, siellä chillailtiin muutama tunti ja odotin että mies tokenisi kävelemään parikymmentä metriä minun luokseni. Nukkumaan päästiin vasta yhdeksän aikaan aamulla, mutta onneksi kuitenkin päästiin. Ai että otti nuppiin, mutta minkäs sille voi jos oksennustauti iskee kesken illan. Kyseessä ei siis ollut pelkästään känninen oksentelu. Jännä ilta ja tämän muistaa ainakin hetken.

Koiriakin on tultu katseltua, nimittäin 28.päivä sunnuntaina oli Tuusniemellä Koilis sawo show jonne äitini sijoitusnarttu Elli oli ilmoitettu ja koiran handlaajana lähdin sinne neidin kanssa Ruusu-koiran kasvattajan kyydillä. Päivä oli tosi mukava ja saatiin tosi kivat arvostelutkin. Mutta ei että paleli vaikkei pakkastakaan ollut paljoa. Taimitarha on kostea ja se pienikin pakkanen menee luihin ja ytimiin. Kotiin päästyämme otimme tunnin nokoset suihkun jälkeen ja sitten Elli tultiin hakemaan kotiin. Isoveljeni kävi sen nappaamassa kun oli kotiin menossa kihlattunsa kanssa. Ruusu on äitini luona ollut hoidossa nyt viikon ja palaa ensi sunnuntaina takaisin kotiin.

Rahatilanteeni on ollut huono joten syöminen on ollut täysin selällään sekä terveyteni on senkintakia heitellyt. En ole tatuoinnin takia voinut treenata ja ilman tukevia sekä terveellistä ruokavaliota se ei kannatakkaan. Olen kotona täysin paikallaan, tietokoneella taikka sohvalla TVtä möllöttäen. Kuitenkin on välillä saatu rahaa ja ajateltu että nyt sitä tehoruokaa, mutta aina se sitten on vaan mennyt valehtelematta alkoholin puolelle. Mitenkäs sitä kieltämään jos pääsee ihmisten ilmoille edes joskus niin tottakai sitä ollaan mukana. Seuraavana aamuna podetaan taas sitä kun rahat riittävät ehkä yhteen maitopurkkiin jos edes sitäkään. On mulle kannettu pakastimeen ruokaa mikä on hyvä juttu mutta sekään ei oikein toimi että teet ne kanat tai jauhelihat ilman mitään muuta siinä sivussa. Onneksi huomenna tulee taas rahaa niin pääsen ostamaan kunnon ruokaa ja ehkä uusia sukkiakin siinä sivussa.

Perjantaina 4. päivä täytän pyöreät 20vuotta joten silloin on odotettavissa illanistujaisia jonne ajattelin tekaista boolit ja kakun. Muutama vanha ystäväkin saapuu paikalle niin mikäpä siinä. Sille päivälle palaa taas rahaa, mutta menkööt. Nyt ei ole monen sadan euron tatuointi menoa tässä välissä niin kyllä ensikuu pärjätään hyvin elukoiden kanssa.

Tatuointi on muuten parantunut hyvin. Pystyn käyttämään jopa kunnon housuja lökäpöksyjen sijaan ja sitä ei tarvitse enää peitellä kelmullakaan kun lähtee ulos. Voisin tehdä tästä jonnkun postauksen johonkin väliin kun inspis iskee. Nyt odottelen vaan huomista jotta pääsen kauppaan!