tiistai 9. helmikuuta 2016

Mew!

Se on nyt siinä. Ikiaikainen haave monen vuoden takaa. Ideointi oli aina se ongelma tatuoinnin kanssa.. En vaan keksinyt mitään kivaa ja omanlaista. Nyt viimevuonna aloin taas kipeästi miettimään, että mitä sitä sitten haluaisi. Ideat vaihtuivat, piirtelin ja suunnittelin muillekkin tatuointeja ja siinä sivussa pienesti itselleni.
Mietin kliseisesti siipiä selkään, tribaaleja jne. Piirtelin monta suunnitelmaa ja aina ne joutuivat sivuun. Sitten pikkuhiljaa sain ideoita, mutta halusin ne sellaisiin paikkoihin mitkä olivat parempia ottaa kesällä kun ei tarvitse pakkautua vaatteiden alle.
Kun kävin Rikun tukena Tino's tattoolla varasin samalla itselleni ajan tikitettäväksi. Ideana oli vielä silloin pistooli ja ruusut, reiteen. Sitten tuli tajuttua että parempi ottaa se lämpimämmällä kelillä niimpä otin puheeksi tribaali ruusun minkä oli aiemmin piirtänyt Rikun pyynnöstä mutta laitoinkin sen omiin tatuointi suunnitelmiini.

Kerran jouduin siirtämään tatuointi aikaani eteenpäin, 28.01 -> 09.02 rahatilanteen ja muuton takia. Ja sittempä alkoikin paniikki pari viikkoa ennen, että ei perhana! Päädyin vaihtamaan tatuointi ideaani muutamaan otteeseen koska aloin empimään kun mikään ei tuntunut kivalle tai oli liian suuri budjettiini. Sitten se ikuinen Pokémon fani otti kynän käteen ja alkoi pyörittelemään suunnitelmaa.
Itse piirsin hahmon, mutta annoin tatuoijani suunnitella siihen sopivan tausta köhäelmän studiolla, vain sanomalla, että saisiko sinne jotain sinistä höttöstä/tähtipölyä.
Monesti sanotaan, että jos haluaa tatuoinnin pitää siihen tottua ensin itse ja katsoa jaksaako sitä katsoa monesta kuukaudesta vaikka vuoteen. Itsekkin olin tällä saralla, mutta siis.. Mew. Sitä on pällistelty jo vuodesta 1998 ja siihen en ole kyllästynyt, sekä se on yksi ehdottomista lemppareistani. Korvantakana on ollut pokémon tatska ehkä vähän myöhemmäksi, mutta miksei vaikka heti!?
Vaikka maha onkin aika vaatteiden peitossa oleva alue oli se silti paras tälle söpölle hahmolle. Mietin ensin sijoittamista rintakehään, mutta sinne säästän jotain muuta.


Tatuointi liikkeeseen jouduin lähteä yksin. Pelotti, jännitti ja hirvitti. Onneksi Rikun pikkusisko ilmaantui paikanpäälle juuri tatuointi penkkiin istumista etten ollut yksin neulan iskiessä ensimmäistä kertaa ihooni.
Kokemus ei ollut paha, mutta paikka oli. Tästä on paljon lantioluun päällä ja luun päälle tatuoiminen koski aivan saatanasti. Neulan ja luun välissä olvea iho kerros oli niin ohut ettei se pehmittänyt tikkausta yhtään. Neulan liike tuntui luussa asti ja ilkeä sekä vihlova tärinä valtasi kehoni.
Naamani oli täynnä omituisia ilmeitä kun vääntelin naamaani inhottavien tuntemusten takia. Ääriviivat eivät tuntuneet kovin pahalle, mutta se väritys...

Tatuoijani kertoi, että moni sanoo värityksen tuntuvan vähemmän tai jopa miellyttävältä. Siinä sitten hieman yritin ottaa helpotuksesta kiinni kunnes väritys alkoi.. Nope. Ei ollut totta.
Huusin, että;
perkele!
Yritin kuitenkin pysyä maltillisena, mutta voi sitä huudon määrää. Koko liike kaikui. Muutama ihminen käveli huoneen ohitse todeten, että täällä joku kiduttaa jotakuta. Minä vaan katsoin ja nyökkäsin hieman hymyillen, että joo-o. Kiemurtelin jaloillani, puristin paitani olkaimia erittäin kovassa tuskanhiessä ja yritin olla hiljaa, mutten voinut.
Samaan aikaan paikanpäällä oli jonkinsortin kuvaus. Ennenkuin he aloittivat haastattelun he tulivat pyytämän josko liikkeen musiikkia saisi hiljaisemmalle. Samalla kun minä huusin. Totesin miehelle;

''Kunhan et mua pyydä olla hiljaa.. Siihen en kykene! Haha!''

Sain vastaukseksi jotain hassua..

''Juu no ei tarvitse. Se sopii hyvin tuonne tausta ääniksi!''

Silmäni suurentuivat, että mitä! Naurahdin tatuoijalleni ja ihmettelin asiaa hetken kunnes taas huutoni jatkui. Kuulin ohimennen, että kuvaus porukka puhui tatuoiduimmasta miehestä jota sitten haastattelivat samalla kun minä huusin taustalla. Se oli hyvin huvittavaa, ainakin minun mielestäni näin piikityksen loputtua ja kun aloin ajatella asiaa.

Kun kuulin taikasanat, että olisimme valmiita huokaisin helpotuksesta ja nousin ylös, riensin peilin eteen ja rakastuin. Se on täydellinen. Minun Mew!
Tästä saa vähän reeniinkin motivaatiota, että sitten kesällä pystyisi häpeämättä sitä esitellä. Nyt joudun muutamisen viikkoa ottaa iisisti ja syödä terveellisesti ennenkuin treenit jatkuu.


4 kommenttia: