Nykypäivänä en näe peilissä mitään kaunista tai edes vähän silmää tyydyttävää piirrettä..
Olen lihonnut kolmen vuoden aikana muutaman kilon. Suurin kroppamuutos on isommat tissit ja leveämpi lantio sekä pulleammat posket. Kuulen jatkuvasti että minulla on niinsanotusti perussuomalaisen pyöreät kasvonpiirteet niinkuin varmaan onkin, mutta itse voisin lähteä kirurgille ja painaa skalpellilla lihaan ja sahata vähän luuta pois, mutta sitä en tee. Senverran arvostan itseäni etten ala mihinkään leikkauksiin taikka tekotisseihin vaan pysyn mielummin naturaalina.
Haluaisin olla joskus kaunis. Se ei tapahdu silmänräpäyksessä eikä monen tunnin laittautumisella vaan oman itsetunnon parantamisella. Mitenkä se sitten tapahtuu sitä en tiedä. Osasin joskus rakastaa itseäni mutten enää.
If you don't learn to love yourself.. Then nobody can
Olen kokeillut kohentaa itsetuntoani tavalla jos toisella. Minulle todettiin taas vakavan asteen masennus, kolmannen kerran. Ensimmäisen kerran se todettiin kahdeksannella luokalla.
Kyllä. Nykyään on jo normaalia olla koulukiusattu?
Päiväni menevät tietokoneella istuessa iso paita päälläni
Elämä jatkuu ja viha itseäni kohtaan pauhaa pääkoppani sisällä 24/7. Eikö se lopu koskaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti