Hi there humanbeings! Nyt on mieliala taas hieman pirteämpi, kiitos todella, todella ihana viikonloppu Kuopiossa kera ihanien ihmisten. Tiedättekö sen tunteen kun olette todella maassa ja joku saa sinut niin, NIIN hyvälle tuulelle? Aivan vaan pelkästään olemalla siinä vieressänne nauramassa tyhmille vitseillesi.
Perjantaina matkasin hyvän ystäväni luokse jota en ollut nähnyt vuoteen, tai oikeastaan yli vuoteen. Aika juoksee ja nyt kun hän muutti lähemmäs niin pääsemme näkemään taas. JES! Itsekkin pyrin muuttamaan Kuopio cityyn jos eläimet hyväksyvä kämppä löytyy.
Meillä oli ystävän kanssa kiva ilta, tehtiin ruokaa, juotiin viiniä, juteltiin mukavia ja muisteltiin lapsuutta. Päätimme loppuillasta pyörähtää baarissakin, Kuopion Free Timessä oli hyvinkin mukava pelailla lautapelejä ja nauttia hyvistä juomista, aina välillä viestitellen seuraavana päivänä tapaamaani ihmistä.
Lauantai aamulla täytyi olla juna-asemalla 11:17 jolloin nappaisin ihanan henkilön kainaloon, tai hän nappasi oikeastaan minut ja sitten oltiinkin pilvilinnoissa. Oli tiedossa kiva ilta, mutta siinä päivässäkään ei ollut mitään pahaa sillä seura oli mitä mahtavin. Ehkä ihanakin...
Illan tullen vieressäni oli kasa ihmisiä, upeita sellaisia. Jokainen uniikkeja persoonia ihanine olemuksineen ja juttuineen. Sain kuulla paljon kiinnostavia intti juttuja hienoilta miehiltä. Minäkin halusin mennä palvelukseen, mutten voi omien vaivojeni takia, huonot lonkat ja muutenkin niin raskas kokemus ei olisi ehkä hyväksi minulle. Motivaatio olisi aluksi hyvä mutta lopahtaisi, niinkuin koulujutuissakin. Mutta näitä juttuja on niin kiva kuulla.
Pitkin iltaa kämpillä kävi ihmisiä kuin liukuhihnalla, jossain välissä meitä oli vain neljä ja kohta koko pieni soluasunto oli täynnä.. Hauskoja juttuja ja tyhmiä ehdotuksia, mutta hei, aikuisiahan tässä ollaan pienine pervoine ja lapsellisine mielinemme. Onneksi pääsi sen tietyn ja ihanan miehen viereen nukkumaan, turvallisin mielin.
Sunnuntai aamu meni nukkuessa, ehkä pientä krapulaakin pois mutta ylös nousimme vasta neljän aikaan ja kävimme syömässä tämän ihanan ihmisen kanssa. Hymyilytti ja nauratti kokoajan. Meitä molempia. Muistelimme edellisillan tapahtumia ja aiempia tapaamisiamme. Oli jotenkin haikea fiilis kuitenkin takaraivossa kun katselin kelloa ja tajusin aikamme vähenevän kun oli aika palata takaisin kotiin ja hänen kasarmille.
Hyvillä mielin kuitenkin tiemme erkanivat asemalla kun lähdin junaani, kotia kohti jossa odottaisi kaksi kissaa maukuen oven takana. Tässä kuitenkin on tietty henkilö vaan pyörinyt päässäni.
''Onkohan tämä nyt ihan viisasta?''
Kysyn kokoajan itseltäni.. Mutta aika näyttää mihin kaikki johtaa. Olemmehan vielä nuoria ja tutustumassa toisiimme monella tapaa. Neljäs kerta kun tapasimme ja mitään en vaihtaisi pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti