Nyt taas vaikka olenkin ollut todella vähän aikaa inttileskenä, tuntuu aika todella pitkältä. Tykästyin vaan niin kovasti tähän ihmiseen joten sitämukaa ikäväkin nousi. Tänään odotus kuitenkin loppui, mutta jäin ryyppyleskeksi vielä kolmeksi päiväksi sillä miehet lähtivät puhaltelemaan nollia Tahkolle. 347päivää takana joten pitäähän sitä vielä kerran heittäytyä tuttujen kanssa yhteen ja juhlia, kunhan ei tule homona takaisin. Haha!!
Itse olen hyvin iloinen miekkoseni puolesta ja jopa ylpeä vaikkei olla oikeasti ja reaalisesti(onko tämä oikea sana??) tunnettu pitkään on tässä kuukausien aikana tutustuttu joten voin jopa näinkin sanoa. Nyt vaan vielä viimeiset päivät odotusta kunnes ovikello soi ja pääsen taas ihanan miehen syliin. Onneksi Ruusu-koira tuli tiistaina kotiin niin on jotain muuta mietittävää ja ihan äitini osti minulle jopa viinpullon, joten pitäisiköhän sekin avata kynttilöiden keskellä näin 'juhlapäivänä'?
klo: 22:24; Ketä mä huijjaan, mulla on taas ihan paska olo. Se ei nyt johdu mistään muusta kun jostain ruuvvista mun pääni sisällä. Itkettää ja kaipaan jotain ketä halata eikä mulla taaskaan ole ketään ja koiran takia en voi lähteä minnekkään. Kävin suihkussa parkumassa mikä yleisesti auttaa, mutta ei nyt. Tekis vaan mieli taas vaihteeksi kadota... Joku yrittää piristää mua huonoilla vitseillä. Pimahdin. Miksi just nyt taas tämä meni näin kun pitäisi olla iloinen toisen puolesta niin oonkin vaan pillittävä ja tyhmä yksinäisyyttään parkuva akka?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti