Mun joulufiilis on kyllä täysin kadoksissa. Se ei johdu siitä että mulla ei olisi joulukuusta koristeineen taikka tuosta lumettomuudesta, vaan ihan mun omasta pääkopasta. Olen laittanut ihan pikkusen joulua tänne kämppään jollain kuusenkoristeilla, mutta niitäkin vähän ja niin ettei kissat niistä pääse repimään. Olen myös leiponut.
Tein ensimmäistä kertaa ikinä itse piparitaikinan ja tein siitä tietty pipareita. Tuoksu valtasi asuntoni ja maistoin muutaman kakkusen glögin kera. Missä joulufiilis? Täysin tipotiessään. Voiko joku samaistua?
Tein ensimmäistä kertaa ikinä itse piparitaikinan ja tein siitä tietty pipareita. Tuoksu valtasi asuntoni ja maistoin muutaman kakkusen glögin kera. Missä joulufiilis? Täysin tipotiessään. Voiko joku samaistua?
Saanen myös hieman avautua taas. Mua kyrpii hyvin suunnattomasti taas mun puhelimen ja facebookin täyttämät känni/baari viestit.
-''Ollaan porukalla baarissa!''Hyvä, hienoa, ihanaa. Pitäkää tämä omana tietonanne, sillä tätä akkaa kyrsii ettei ole ystäviä joiden kanssa tehdä samaa tai edes sellaisia jotka kutsuisivat minut mukaansa. Saatan puhuakkin mukavia siinä kun intoilette juomistanne ja hyvästä seurasta. Eipä mulla muuta tekemistäkään täällä kotona ole kun näpyttää teille vitutuksissani ettei minua kutsuttu mukaan tai en pääse tulemaan. Nytkin voisin olla yöelämässä, mutta ei minua sinne haluta kun ei kutsutakkaan. Näpytellään vaan, että vittu ko on kivaa kun ollaan täällä ja voi harmi kun oot siellä. nyyh niisk.
-''Lähdettiin kaverin kanssa juomaan, harmi kun et ole täällä''
-''Nyt juhlitaan''
Hyvää joulua. maybe not
Joulufiiöiksen puutteesta on kärsitty jo useampia vuosia. Ei oo ollu sitä joulufiilistä mikä oli lapsena (ei pelkästään lahjojen takia).
VastaaPoistaTuohon baarijuttuun sen verran että ei ditä kutsua tarvita vaan hieman rohkeutta lähteä tutustumaan uusiin ihmisiin. Voihan se vaikuttaa tylsältä ajatukselta lähteä itteksee mutta yöelämässä voi törmätä tuttuihin joiden kaa ei nii paljoa vietä aikaa ja lopulta alkoholin voimalla lyöttäytyä heidän seuraan.
Se vaan, että mulla on ihmispelko niin en pysty mennä yksin. Olen yrittänyt ja haahuillut baarienkin edessä monia tunteja mutten vaan pysty mennä. Joskus taas olen ulko-ovella että JOS NYT. niin ei. Jään sohvalle ja keitän kahvit.
PoistaJa nyt kun mulla on taas koira kotona niin en pääsekkään niin nopeasti. Täällä joella missä asun mua vihataan ja haukutaan, ihan aikuiset ihmisetkin. Kuopioon en koiran takia voi lähteä missä kaikki ystäväni olisivat. Jospa pian löytyisi se asunto sieltä.
Joko meet tai et mee, ei oo kauheesti vaihtoehtoja. Se että voitat sitä pelkoa vaatii sen että ihan oikeesti voitat sitä ja meet. Mäkin alan tyyliin itkemään jos joku tulee vaik vaan puhumaan mulle, mut joskus mäkään en pystynyt edes menemään sisälle. Aloin kuitenkin pakottamaan itseäni ja menin eikä se enää ole niin vaikeaa mitä ennen, mutta kaikki muu taas sitten on, matka on vieläkin pitkä siihen mikä olisi normaalia. Mutta sinne minne haluaa ei pääse millään muulla kuin menemällä vaik siinä kestäis vuosikausia
Poista