Voihan Joulukuu

Nyt on se aika vuodesta kun kaupoissa kuuluu joululaulut ja jokapaikassa on jouluvaloja ja koristeita. Led valot olen aina halunnut mutten vaan ole koskaan hankkinut. Sellaiset olisi kiva ripustaa vaatetankoon ja parvekkeelle muita ihastuttamaan, mutta itse en pidä joulusta kamalasti.
Koristeet ovat kivoja mutta kissani repisivät ne riekaleiksi.
Joulukuusi olisi ihana mutta kissat kaataisivat sen.
Kissat. Joulun ja juhlan pilaajat! Vappunakaan ei pysty pitämään koristeita kun ne repivät kaikki riekaleiksi. Mutta en syytä turhaan, ne ovat rakkaita enkä niistä ikinä luopuisi. Minun on vaan pitänyt opetella elämään ja nauttimaan näistä juhlapyhistä eritavalla. Onneksi kissat eivät ole vieneet minulta kynttilä iltoja. 

 Minulla on ollut joulumieli päällä jonkin aikaa, olen osanut joululahjoja ja paketoinut niitä innoissani, pitänyt villapaitaa ja villasukkia.

Tilasin EMPn verkkokaupasta itselleni muutaman joululahjan tuossa jokuaika sitten ja kun ne saapuivat en voinut olla hymyilemättä. Rakastan varsinkin tuota punaista pipoa, niin mukava ja lämmin.

 Kävin alkuviikosta moikkaamassa hevostani Supermiestä ja tarkoituksena oli päättää sen kohtalosta. Herra on käyttäytynyt huonosti ja jopa vaarallisesti ja lähdin katsomaan missä kunnossa hevonen on. Tuli ilmi että Superi on vieläkin niin riippuvainen minusta että se menee sekaisin jos en ole sen kanssa tekemisissä. Etukaviostakin taitaa puhjeta kaviokuume, tai siltä se näyttää ja oireilee siihen mallin. Jos nyt lähtöni jälkeen tuo kaakki sekoaa tai jalkaan puhkeaa se kuume niin se on viimeisen matkan aika. Iäkkään hevosen kanssa en lähde hoitamaan kaviokuumetta sillä se on hyvin kallista hommaa.
Onneksi kotimatkalla nappasin mukaani Elli koiran jonka kanssa on ollut pirteä olo. Huomenna on lähtö tästä joelta Kuopioon junalla ja sieltä hyppäämme Ellin kasvattajan kyytiin kohti Mikkeliä. Lauantai aamulla neljän aikaan lähdemme ajamaan kohti Helsinkiä ja koiramessuja. Elli-Nonparelli on ilmoitettu näyttelykehään ja kyseessä neidin toiset viralliset ja vieläpä pitkän näyttö ajan jälkeen hieman jännittää, että muistaako se enää miten siellä käyttäydytään. Tänään oli turkin puunausta ja pitkiä lenkkejä tuon koiran kanssa ja tässä tulee vaan ikävä Ruusua joka jäi äitini luokse vielä hetkeksi kun lähdemme Ellin kanssa koitokselle. Neiti tulee kotiin pian ja siitä olen iloinen.